torstai 26. kesäkuuta 2008

tuleva huovutettu laukku

Ravelryssä näin tällaisen laukun joskus talvella, jonka Jennifer from Idaho aka fern2legit2quit oli neulonut ja huovuttanut. Mallina Jennifer oli käyttänyt Nicky Epsteinin laukkua Vogue Knitting Holiday 2006: sta. Ihastuin laukkuun tähän laukkuun välittömästi ja halusin samanoloisen laukun, mutta koska en löytänyt kyseisestä lehdestä muuta mielenkiintoista, niin tein laukun omasta päästä.

I saw this lovely felted bag on Ravelry. This is Jennifer's creation of Nicky Epstein's bag from Vogue Holiday 2006. I wanted a similar bag but didn't want to buy the mag so I made my own version.


Langaksi valitsin paksua Pirkkalankaa samoissa väreissä kuin yllä olevassa kuvassa. Kuvioita kopsasin Jessica Trompin nettisivuilta kirjoneuleosioista.

Kaiken piirtämisen ja laskemisen jälkeen aloitin neulomisen. Pohjaan loin 88 silmukkaa ja neuloin 40 riviä sileää neuletta. Pohjasta nostin 256 silmukkaa laukkuosiota varten, jota neuloin pyörönä. Laukun mitoiksi ennen huovutusta: pohja 18 cm x 55 cm ja korkeus 54,5 cm. Olkahihnat neuloin aina oikeaa 5,5 cm x 102 cm. Tein vielä pienen kiinnitysläpän napinlävellä, jotta laukku ei olisi aina "levällään."

The yarn I chose is Finnish 100% wool called Pirkkalanka in same colours like in Jennifer's bag. The fair isle patterns are from Jessica Tromp's netsite. All the counting and drawing was fun but hard work. For the bottom I casted on 88 stitchesand knitted 40 rows of stockinette´stitch. For the body I needed 256 stitches wich I knitted in circ.

The measures before felting in machine: the bottom 18 cm x 55 cm and the bag's height 54.5 cm, garter stitch shoulder straps 5,5 cm x 102 cm. And I made a little flap with button hole for the closure.


Jännittyneenä heitän laukuntekeleen 40 asteen pesuohjelmaan kaikki osat irtonaisina.

I'm excited to know the outcome after the 40 degree celsius machine wash.

puikot järjestykseen mars!

Jämäkankaasta äidin kätköistä ommeltu puikkokääryle. Siksi se on pisimmille puikoille liian pieni.

torstai 19. kesäkuuta 2008

Neffi

Koiran valokuvaaminen on melko haastavaa, silloin kun se ei nuku. Sellainenkamera olisi kiva, joka ottaisi kuvan heti napinpainalluksen jälkeen, eikä ottaisi kuvaa viiveellä, koska siinä vaiheessa ainakin mun koiruuteni on jo vaihtanut asentoa tai kadonnut kameran etsimen edestä. Mutta tässä muutama kuva siitä. Neulomisista ei vieläkään mitään uutta postattavaa, koska ne on vielä pahasti kesken. Pitäisi tehdä vain yksi projekti kerrallaan, mutta....




Hyvää juhannusta!

keskiviikko 18. kesäkuuta 2008

päivänsädettä pakoon


Ikuisuusprojekti jonka sain valmiiksi. Se on kyllä hieno tunne, kun saa jonkin asian valmiiksi joka on ollut KAUAN kesken.
Ihastuin (isolla iillä) muutamia vuosia sitten Stockalla tähän kukalliseen verhokankaaseen. Kangas maksoi maltaita, mutta oli pakko saada.
Kun muutin nykyiseen asuntoon ja laitoin verhot ikkunaan, ne olivat tietenkin liian lyhyet. Aloitin pidennysprojektin ja siitä tulikin todella pitkä. 2 vuotta.
Nyt kesän alussa otin itseäni niskasta kiinni ja käytin yhden aurinkoisen sunnuntain ompeluun ja mittailuun. Kukallista kangasta en raaskinut leikata lyhyemmäksi, koska siitä olisi jäänyt vain typerä pieni suikale, josta olisi voinut tehdä neulatyynyjä. Mutta kuinka monta neulatyynyä ihminen tarvitsee?
Sininen kangas on verhosatiinia Eurokankaasta, ja käytin sen nurjapuoli pälle päin saadakseni mattaväriä. Saumakohtaan tuli laitettua ruskeaa kanttinauhaa. Nyt on sitten oikean kokoiset verhot ja saa päivänpaisteen tarvittessa piiloon.
P.S. Valitan jos kuva näyttää tummalta, mutta valokuvat näyttää niin paljon paremmilta luonnonvalossa kuin salamalla.

lauantai 14. kesäkuuta 2008

pienet ja isot murheet

Se on kumma miten objektiivisuus katoaa täysin, kun on kyse omasta elämästä. Sitä ajattelee itsestään tiettyjä juttuja, kuten "mä oon ruma" tai "aina mulle käy näin" tai "mä inhoon mun luonnonkiharia hiuksia" jne. yleensä siis jotain negatiivista. Kun ulkopuolisen silmin "sä näytät aivan äärettömän sievältä/kauniilta/seksikkäältä/kivalta" tai "sun tukkas on ihanan paksu ja kihara, voi kun mullakin olis tuollainen" tai "sulle kävi näin viimeks vuonna nakki ja muusi" jne.
Mikä siinä on ettei osaa katsoa itseään ulkopolisen silmin? Elämä olis paljon kevyemmän tuntuista. Ja osaisi laittaa omat murheet oikeaan perspektiiviin. Mutta kenenkään murheitahan ei saa mennä vähättelemään. Jokaisella meistä on omat elämänkokemukset, joihin me peilataan. Joten suhtautuminen kaikkiin asioihin on silloin yksilöllistä.
Mutta mä oon vähän miettinyt, että taidan aloittaa positiivisuuskampanjan mun elämässä. Ensimmäiseksi ajattelin vaikka palttiarallaa kaksi viikkoa ajatella aina herätessä kuinka kiva päivä mulle onkaan alkamassa. Katsotaan sitten myöhemmin toista etappia...

perjantai 13. kesäkuuta 2008

olympialaiset

Liityin tässä mennä viikolla Suomen "kisajoukkueeseen" tämän vuoden neuleolympialaisiin.


Ne, jotka ei vielä tiedä, niin ideana on neuloa/virkata jokin itselleen haastava työ. Työ on aloitettava kun olympiatuli syttyy ja saatava valmiiksi tulen sammumiseen mennessä. Eli 8.-24.8.2008 välisenä aikana. Nyt vaan täytyy miettiä sopiva työ, muutama on jo mielessä.

Yksi mahdollisuus olisi tämä Nicky Epsteinin suunnittelema Flower cardi, joka löytyy knit.1 kevät/kesä 2008 -lehdestä

Mutta täytyy jatkaa mietiskelyä, jos vaikka tuo neuletakki päätyy puikoille jo ennen olympialaisia. Sitä ennen olisi tietysti mukavaa saada entiset aloitetut projektit valmiiksi... huoh. Mihinköhän mä joudun vielä kaikkineni keskeneräisine töineni. Hautaudun varmaan niiden alle.


lauantai 7. kesäkuuta 2008

ensiaskelia

Koiran ensimmäinen uintireissu.


Hyvin osasi uida pitkän maanittelun jälkeen, vasta kun olin mennyt itse samaiseen lampeen. Siksi itse uinnista ei ole muuta todistetta kuin muisto.


Uinnin jälkeen oltiin sitten väsyneitä ja onnellisia ja sotkuisia. Ja eikun saunaan ja pesulle. Koiran peseminen on yksi niistä asioista, joka nostattaa mun verenpainetta. Vaikka se nykyään onnistuukin melko hyvin, niin siitä on alkuaikojen taistelujen jälkeen jäänyt ikävä sivumaku. Ja vaikka koissu on kuinka kiva, niin märkänä se haisee kyllä p....lle. Ei sitä voi muilla sanoilla kuvata.


sunnuntai 1. kesäkuuta 2008

Kotitaloutta

Jostakin ameriikan blogista bongasin Oreos-keksi reseptin, jota näin sunnuntaipäivän kunniaksi päätin kokeilla. Tuli tehtyä sitten oikein über-super-makeita. Nyt myös valkeni kuinka jenkkiläinen sokerikuorrute-elämä, mitä kaikissa amerikkalaisissa tv-sarjoissa tarjoillaan antaumuksella, ulottuu ainakin leivonnasipuolelle. Itsellä ei ole ikinä ollut madollisuutta käydä kyseisellä mantereella, joten voin vain arvailla mitä todellisuus on.

Wikipediasta hakemalla löytyi taustaa Oreo-kekseistä. Nämä Amerikan parhaimmat keksit leivottiin ensimmäisen kerran 1912 ja ulkomuodoltaan ne muistuttavat meidän kotoisia Domino-keksejä.

Alkuperäisessä ohjeessa muistaakseni ehdotetaan keksien nauttimista maitolasin kera. Oh'boy! Kyllä kannattaa ottaa neuvosta vaari.

Oreos-keksit suomalaisittain:

Keksit:
n. 3,6 dl jauhoja
1 1/4 dl kaakaojauhetta
1 tl soodaa
1/4 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
2 1/2 tai 1 1/2
2 1/2 - 3 3/4 dl sokeria*
200g voita
1 muna

Kuivat aineet sekoitetaan keskenään, jonka jälkeen lisätään sulatettu voi ja muna. Pellille tehdään pieniä pyöreitä keksejä esim. lusikoiden avulla. Kannattaa jättää reilusti leviämisvaraa. Paistetaan 200 asteessa 8 minuuttia.
*Jos teet keksit täytteellä niin laita vain 2 1/2 dl sokeria, jos teet ilman täytettä, niin koko määrä sokeria.

Täyte:
65 g voita
65 g kookosrasvaa
5 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria tai jos jostain löytyy oikeaa vaniljaa jauheena, niin sitä sitten

Sulata voit ja yhdistä ne sokereihin. Vatkaa massaksi.
Tee täytepikkuleipiä.