lauantai 28. marraskuuta 2009

you owe me nothing in return

Haluan antaa tämän ystävälleni. Ilahduttaa häntä tänä pimeänä aikana. Aluksi ajattelin, että tämä on minulle, mutta jostain kumman syystä ystäväni kuistui aina mieleen kun neuloin tätä huivia.




Speksit:
Malli on Shifting Sands Grumperinalta. Miljoona pientä palmikonkiertoa. Jaksoin tikuttaa tätä 4:sen puikoilla puolitoista metriä, kunnes riitti. :) Loppusilaukseksi hapsut molempiin reunoihin ja huuhteluainekylpy. Lankana käytin kirjopirkkaa, jota omistan melkolailla sekundana (värjäys ei ole tarttunut ihan joka kierteeseen täydellisesti). Kuivumisen jälkeen huiville oli kertynyt pituutta noin 190 senttiä ja hapust olivat neilisentoista senttiä päälle. Kyllä tästä tuli hyvän kokoinen huivi, johon kääriytyä suojaan talven viimoilta.



Huivi on kyllä ihan näyttävä, mutta arvaan kyllä, etten tule nää koskaan neulomaan tätä toistamiseen, ellei sitten päähäni iske joku vakava mielenhäiriö. Sen verran puuduttavaa on tasaisen pötkön neulominen. Mutta tämä mallineule olisi ehkä kiva jossain muuallakin.
Seuraavaksi tästä kilometrilangasta voisi ehkä tikutella ihan vaan perussukat ilman mitään krumeluureja. Niitä tulisi kyllä aika monet... ehkä lanka on tuhottu, kun saavutan eläkepäivät. Mitä ihmettä minä oikein ajattelin kun ostin tämän langan??????

tiistai 24. marraskuuta 2009

Nyt voi taas blogata valmista neulomusta, kun äiti on lahjansa saanut.
Äiti juhlii pian vuosia ja joka vuosi ollaan saman kysymyksen edessä, mitä ihmettä synttärilahjaksi?
Tänä vuonna äiti antoi hyvinkin selkeä vastauksen, hän haluaisi minun neulomana punaisen huivin.

Malli on Lehmus Ullasta. Punaista merinovillaa, DK-vahvuutta 5,5 mm puikoilla. Lämmin kuin mikä ja reilun kokoinen, johon kelpaa kääriytyä. Lankaa kului n. 150 grammaa ja kerissä se teki vähän yli neljättä.




Nyt minäkin sitten haluan punaisen huivin. Ja mustan, keltaisen, turkoosin, vihreän, kultaisen, valkoisen, violetin ja ja ja ja.... Suuruudenhulluuttako?


sunnuntai 1. marraskuuta 2009

mutsikka

Tässä on mustikka. Aivan ihana Villapeikon tekemä ohje.




Testasin sen. Aivan ihana! Aivan ihana! Ihana! Ihana!



Lankan käytin erästä "mysteeri"lankaa, aran-vahvuista, tuollaista vaalean harmaata, kittiä. (En halua enää sanoa sitä nimeä.) Oli pakko valita tämä, koska varastoistani ei löytynyt muuta pipo tarkoitukseen ja oli sunnuntai-ilta ja ohjeen testaus poltteli sormia niin vietävästi. Aikaa meni n. kahdeksisen tuntia jaettuna kolmelle päivälle. Olin innoissan koko projektista kaiken aikaa.
Puikkoina käytin 3,5 mm ja 4 mm pyöröjä.


Etupalmikko on kuin koru. Hattu peittää ihanasta korvat ja suuri pääni (ymp. 58 cm), mahtuu mukavasti sen sisään. Tein isoimman koon.