kung fu fighting

Sain vihdoin ja viimein valmiiksi tämän:
Malli: Karate Sweater
Mistä: Twinkle's Big City Knits
Suunnittelija: Wenlan Chia
Käytetty lanka, väri ja kulutus: Rowan Big Wool, smudge ja 820 g
Puikot: Addin 15 mm ja 12 mm pyöröt
Koko: ei tietoa, lisätty silmukoita reippaasti, koska alkuperäiset koot oli tehty nollakoon supermalleille

Superlämmin ja paksu. Ihanan pehmeä. Tosin tämän kanssa ei ihan joka takki käykään, joten se on enimmäkseen ollut kotikäytössä. Jo muutaman käyttökerran jälkeen, lanka nöyhtää sisäpuolelta kainaloiden kohdalta. Toinen ongelma on se, että neule tarttuu joka ikiseen ovenkahvaan kiinni. Eli ostetaan laihempi olemus ja isompi kämppä. Kuka haluaa myydä? Anyone? :D

Olisi ihan mukava tietää, miksi tämän nimi on Karate sweater. Nimestä tulee mieleen minulle ainoastaan yksi mun lempparibiisi Kung Fu Fighting. Lemppari se on sen takia, koska se saa aina minut hyvälle tuulelle.

Herra nimeltä Carl Douglas teki sen tunnetuksi. Kyseinen kipale ja laulaja ovat ainakin Wikipedian mukaan yksi tunnetuimmista 'yhden hitin ihme'-kombinaatioista. (Tässä linkki videoon.)

arte y pico

Sain 'Neulovalta äidiltä' tällaisen plakaatin.

Maininnan eteenpäin jakamisen sääntöjä ovat:
1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.
2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.
3) Palkinnonsaaja panee palkinnon logon blogiinsa.
4) Logo tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.
5) Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan. Kansainvälisen, Uruguaysta alkunsa saaneen palkinnon alkuperäiset säännöt ovat tässä.

Kiitoksia tunnustuksesta!
Mut hei, mää luen liian montaa blogia, en osaa päättää että mitkä viis. Jokainen kuitenkin tekee tätä harrastuksenaan ja siten sydämmellään.

habitat

Pari päivää sitten valmistui Habitat.

En nyt mitenkään jäänyt koukkuun noihin palmikoihin. Kivan näköinen pipo siitä tuli, mutta jossain kohtaa tuli kyllä ajateltua, että koska tää palmikon vääntäminen loppuu. Onneksi se oli noin pieni projekti. Hyvin kirjoitettu ohje kuitenkin, plussaa siitä.

Tein pipon syvemmän pipon ohjeella, kun kerran oli annettu kaksi eri kokoa joista valita. Mikä pipo se sellainen on, joka ei korvia suojaa? Mutta mutta oma lankavalintani ei onnistunut ihan nappiin, koska jouduin lyhentämään ohjetta lopussa 10 kierrosta, koka piposta meinasi tulla liian syvä. Olisi pitänyt valita se syvyydeltään pienempi malli. Vahingosta viisastuu ja niin edespäin...

Lanka oli kivaa neulottavaa, ei suuremia ongelmia sen kanssa. Ihana väri! Kutittavuudesta en osaa sanoa, mutta sen mitä olen mallaillut niin ei ole ainakaan kutittanut.

Pikkuisen faktaa :

Malli: Habitat

Suunnitelija: Jared Flood aka brooklyntweed

Lanka ja menekki: ruosteenvärinen Rowan felted tweed (merinoa, alpakkaa ja viskoosia), noin 75 g, kaksinkertaisena jotta tiheys olisi sopiva

Puikot: 4,5 mm ja 5 mm pyöröt 40 cm

Luulisin, että tästä piposta saattaa tulla tämän talven käytetyin. Olen kyllä erittäin tyytyväinen lopputulokseen.

sny

Sny-kierros loppuu ensikuussa, mutta nyt oli lokakuun paketin vuoro. Kiitoksia siitä! Ja nää hätähousut söivät täällä jo kaiken, joten oli kuvattava sitten pelkkiä kääreitä. :-D

Tässä sen sisältö:

henkilökohtaisuuksia

Varoitus: Tämä teksti on epäjohdonmukainen, sekava ja täysin henkilökohtainen. Mutta kaikkeen on syynsä. Kaikki ajatukset ovat omiani, joten objektiivisuus on siis kaukana.

Olen jo pitkään tiennyt, että olen väärällä alalla. Itseasiassa, ammatinvalintani ei kiehdo minua lainkaan ja työtehtäväni suoritan liukuhihnamaisesti vailla sen suurempia tunteita. Ahdistaa niin maan prkl:sti, kun tietää sen tosiasian. Samalla on hukassa. Mutta siitä huolimatta ehkä mielessä siintää ajatus siitä miksi haluan isona. Mutta suurin este oman elämänsä suunnan muuttamiselle on se, että tämänhetkinen elämä keikkuu loppuunpalamisen rajoilla. Vielä on voimia kituuttaa, mutta kuinka kauan.

Nykyiselle alalleni jouduin/ajauduin oikeastaan sattumalta.

Oikeastaan tiedän mitä haluan, mutta olkapäilläni istuu puolesta- ja vastaan-tyypit huonon- ja hyvänomantunnon tavoin. Jatkuvaa miettimistä päivästä toiseen mikä kannattaa ja mikä ei. Jos lähtisin opiskelemaan, pärjäisinkö taloudellisesti, kun opintoraha on aivan surkea. En haluaisi enää muuttaa uudelle paikkakunnalle opintojen perässä. Viimeisen 8 vuoden ajan olen muuttanut 6 kertaa. Asunut 4 eri paikkakunnalla, jos synnyinkuntaa ei oteta huomioon. Olen elämässäni tilanteessa, jossa haluan asettua aloilleni, enkä aloittaa kaikkea TAAS alusta uudessa ympäristössä vieraiden ihmisten keskellä.

Jos menisin opiskelemaan, jotuisin käymään töissä koulun ohella pärjätäkseni taloudellisesti. Silloin aikani ei riittäisi koiralleni. Ja koirastanihan minä en luovu. Se on kaunein asia, jonka tiedän tässä maailmassa. Sen kiintymys on ehdotonta ja iloisuus tarttuvaa sekä kommunikaatio suoraa. Se piristää huonommankin päivän olemuksellaan ja koiramaisella käytöksellään. Koiran omistajat voisivat kertoa, monta hyvää asiaa, joista ihmiset voisivat ottaa opiksi.

Asiasta taas kukkaruukkuun... ainahan on olemassa oppisopimuskoulutus...

Olen tehnyt työvoimatoimiston ammatinvalintatestin kahdesti netissä. (Hienoa, kun ei tarvitse fyysisesti raahautua paikalle. :-D ) Ensimmäisen kerran tein sen pari vuotta sitten, toisen kerran juuri äsken. Se mikä minua hämmästyttää niissä, on tulos. Sain saman tuloksen molemmilla kerroilla. Ja kaikista surkuhupaisinta asiassa on se, että oma nykyinen ammattini on listan pohjimmaisena epäsopivimpana ammattina.

Siitä tuloksesta. Yrittäjä. Tähän ei kyllä taida oppisopimuskoulutusta kyllä löytyä. :)

Olen pienessä mielessäni ajatellut sitä jo vuosia. Olen käynyt yrittäjyys-kurssin, joka oli pieni raapaisu siihen maailmaan, mutta hyvä tietopaketti kuitenkin. Plussaa opettajalle!
Tietoa on, ajatuksia on. Uskallus vain on kateissa. Suurin estäjä taitaa siis olla pelko, että idealleni nauretaan, en saa rahoitusta, homma menee mönkään, pankit kaatuu, tulee lama ja niin edelleen...

Kaipa sitä vain pitäisi ottaa itseään vain niskasta kiinni.

Tässä tilanteessa vertaistuki olisi äärimmäisen kaivattua. Luulisi, että tästä maailmasta löytyy edes yksi ihminen, joka on käynyt läpi samanlaisia ajatuksia mielessään. Tuntuu, että esim. lehdissä on vain menestystarinoita siitä, kuinka jo pienenä joku tiesi miksi haluaa isona, ja siitä kuinka joku nauttii tekemästään työstä. Olisi kiva kuulla tarina siitä epävarmuudesta, josta olen juuri kirjoittanut. Ehkä tyyliin "kuinka sitten kävi" ja "et ole yksin, joku muukin on ajatellut samoin".

Voi jösses. Ehkä mä deletoin tämän tekstin joku kaunis päivä, ehkä en.

pipalle kävi vähän hullusti

Jep, neuloin Jaed Flood: n aka Brooklyn Tweed Turn a Square -pipan, ja tulos ei ole lainkaan sellainen kuin ajattelin sen olevan. Pipa oli vähän iso ennen pesua, mutta pesun jälkeen se oli valtava. Mitä ihmettä tapahtui sellä välillä????
Tänne kaikki heti nyt-asenteella ompelin otsanauhan taakse kanttinauhaa ja pujotin väliin kuminauhaa. Tämä minun veikeä ja koko elämääni värittävä/värittänyt asenteeni näkyy erityisesti juuri tässä viimeisessä kohdassa. Jos haluaisin pyrkiä täydellisyyteen olisin ommellut kuminauhakujan käsin, mutta ehei tää plikka.
Hatu on ihan kiva muuten, mutta vähän jäi hampaankoloon kaivelemaan tuo suurentuminen, joten kohta on puikoilla lisää samanmoista, heti kun entiset on saatu tehtyä. Huoh.

Faktaa: Neulottu täysin ohjeen mukaan 4 mm ja 4,5 mm puikoilla seiskaveikasta ja Noron Silk Garden Litestä. Lankaa meni ehkä 50g/25g.

Jotain positiivista tästä projektista. Väritys on aivan loistava, miun makuun.

ja jaksaa neuloa aina vaan lisää aina oikeaa

Tässä viimeinen tuotos Austermann Eko Pur -langasta. Aina vaanoikein ja oikein ja oikein ja oikein.... kaulaliinallisen verran.



Pakko oli myös ottaa kuva myös koirasta kaulaliinassa. Ja Neffin päässä ei ollut kuin yksi ajatus: "apuaaaa, taas se ottaa musta kuvia typerissä tamineissa"
Valitan sotkua länsisiivessä. Kassi siellä vaan rojottaa keskellä "sisääntuloaulaa".

Pieni varoituksen sana niille, jotka meinaavat neuloa kyseisestä langasta jotakin. Se kutittaa ja siitä lähtee niin maan prkl:esti karvaa. Erehdyin laittamaan huivin pesukoneeseen ja sen jälkeen on kaikissa pestyissä koneellisissa ollut kivasti harmaita karvoja joka ikisessä vaatekappaleessa. Teippiharjaa on tullut käytettyä jopa alkkareihin ja sukkiin. Aamulla löytyi yksi karva jopa margariinirasiasta. Miten ihmeessä se on sinne joutunut?

Tarkoitus oli tehdä huivista kaveri keltaiselle villakangastakille, mutta siitä ei nyt tule yhtään mitään, koska takki näyttää huivin kanssa siltä kuin olisin ollut painimassa tummakarvaisen koiran kanssa, jolla kaamea karvanlähtö.

Saanko sanoa vielä kerran; PRKL! Kiitos ja anteeks.

canis familiaris

Koirat ovat siis laumaeläimiä. Sen tunnusmerkkejä ovat mm. lauman seuraaminen ja perässä tekeminen, oman vuoronsa odottaminen, yhdessä touhuaminen.


Olen ollut tämän viikkoa flunssan kourissa ja lojunut petin uumenissa jokusen tovin. Mitä iso edellä, sitä pieni perässä.

aurinkoa harmaaseen

Tässä nyt niitä kuvia valmiista takista. Takki on A-linjainen, laskos takana, tampit hihansuissa, kaulus kaksi rivinen napitus, olkatoppaukset, istutetut hihat... Kankaat on ostettu monopoliaseman saaneesta Eurokankaasta. Keltainen on villakangasta ja vuorina on suklaan ruskeaa vuorisatiinia. Polyesterivuorikangas tuntui liian lirulta ja oli ohkasempaa, joten päädyin vähän kalliimpaan satiiniin. Kokonaiskustanukset olivat jotain 80 luokkaa. Kaupasta olisi siis saanut halvemmalla, tosin ei samanlaista!
Tämä ompelus on otettu Suuri käsityö -lehdestä.

Valitan ryppyjä hihoissa ja takana, mutta takki on jo ollut käytössä. Ostin takkia varten kahdet erilaiset napit, mutta lopulliset napit löytyi omasta nappivalikoimasta.




Haastavinta tässä projektissa oli tikkaukset ja hihojen istuttaminen sekä napinläpien tekeminen. Jostain syystä rakas Berninani kieltäytyi ompelemasta nättiä jälkeä tikkauslangalla ja jouduin purkuhommiin, vaikka olin kokeillut tikkiä koekankaalle. Jostain syystä sitten tositoimissa Bertsu päättikin ahmaista aimo annoksen lankaa sisäänsä vaikka kuinka yritin säätää.

En ole koskaan tehnyt tällaisia istutettuja hihoja, joissa ommellaan olkapäälle rypytyslangat, jotta hiha saadaan sopimaan hiha-aukkoon. Siitä tuli jännitysmomenttia kerrakseen ja sydän pamppaillen käänsin takkia oikeinpäin nähdäkseni lopputuloksen.

Viimeinen tenkkapoo meinasi tulla kun Bertsu alkoi taas kiukuttelemaan napinläpien kohdalla, vaikka koetilkkuun oli tullut hieno tulos. Jouduin loppujen lopuksi ompelemaan lävet vapaalla kädellä lyijykynämerkkausten avulla. Loputuloksesta tuli siedettävä.

Kokonaisuutena takista tuli onnistunut ja pidän siitä. Mutta A-linjaisuus vaatii totuttelua, koska takkihan on lyhyt ja tuulisella säällä voi käydä kuten Marilynille aikoinaan eli helmat nousee korviin.


Mä en ymmärrä mikä miun Bertsua vaivaa. Ompelukoneen viat saavat minut aina aivan ymmälle, koska en tajua niistä hölkäsen pöläystä. Ja nykyisissä ohjekirjoissakin lukee vian kohdalla aina, että vie valtuutetulle korjaajalle. Näköjään mitää ei voi enää korjata itse, oli kyse ompelukoneesta, pesukoneesta tai autosta. Kaipa se pitäisi viedä huoltoon. Jos joku ompelukoneiden kanssa fiksu immeinen lukee tätä, niin voisi laittaa vähän vinkkiä mullekin.

Seuraavat ompeluprojektit luultavasti ovat koiran sadetakki ja aina yhtä mediaseksikkäät tuulipuvun housut.

aina oikeassa

Hämeenlinnan Villamokasta ostetut kerää Austermann Eko Pur alpakka-villaa on nyt sitten tuhottu. Kaulaliina on vielä vähän kesken, mutta viimeiset vyyhdistä sain aikaiseksi ranteenlämmittimet. Entiset kun on jo kovin nuhjaantuneet kovassa käytössä. Ne on aivan loistavat varsinkin talvella, kun fillaroin töihin. Hihansuista ei viima tällöin pääse kylmettämään. Kutosen puikoilla aina oikeaa tasona ja peukaloille reiät sekä sauman ompelu ja voilá, valmista. Yksinkertaista ja ei kovin originaalia, mutta mitä neuleympyröissä ei olisi jo keksitty tehdä.

Uusi talvitakkini on nyt valmis, se on nyt pesukoneessa putsaantumassa kaikista lyijykynämerkkailuista. Kuvia tuotoksesta siis myöhemmin.

Loppuun vielä pieni huomio meistä ihmisistä.
Istuin eilen bussissa ja edessäni istui toisesta maailman osasta kotoisin? oleva nuori mies. Bussi täyttyi täyttymistään matkan edetessä, mutta kukaan ei mennyt hänen vieressään olevalle vapaalle istuimelle. Ihmiset mieluummin seisoivat ikään katsomatta. Minun viereinen vapaa paikka taasen täyttyi nopeasti. Ja mekö muka suvaitsevaisia, ja pah!