perhejoulu

Sain jouluksi vapaata VIISI päivää! Ihanaa!

Vietin joulun lapsuuteni maisemissa äitin helmoissa. Söin, neuloin, nukuin niin paljon kuin halusin, sain vapaata koiran ulkoilutuksesta, ulkoilin ja vain olin. Latailin akkuja, jotta jaksan vastaanottaa sen mitä uusi vuosi tuo tullessaan.

Sain tehtyä sukat, jotka valmistuivat kuukaudessa. Nämäkin ovat neulottu magic loop -tekniikalla, 2,5 mm puikoilla. Lankana oli ihanaa Villamokan Mokkasukkaa nimeltään Kalinka. Väri tuo mieleeni pistaasipähkinän. Päädyin tekemään täysin tavalliset sukat ilman mitään klumeluureja, koska mielstäni lanka on kuitenkin liian kirjavaa sellaiseen sukkamalliin, jossa on paljon koristuksia.

Aloitinkin ensin uuri sellaista "hienoa" sukkaa, mutta mallineuleesta ei saanut juurikaan selvää langan "kirjavuuden" vuoksi. Siksi siis tavikset.

Silmukkamäärä oli 63 ja neulomissuunta oli varresta kärkeen. Muistin tehdä varren ribbauksen oikeat silmukat kierrettyinä ja sain aikaan oikein ihanan suuaukon. Kantapään tein lyhennetyin kerroksin ja varvasosion päättelin kyökkipistoin (kitcheners stitch). Tosin tämä päättely tekniikkaa tarvitsee vielä harjoitella lisää, jotta se näyttäisi kauniilta.

Riittoisaa lankaatämä Mokkasukka, jäljelle jäi vielä vähän alle 50 g. Se jää tosin vähäksi aikaa marinoitumaan, jotta saan neulottua lisää mokkasukkaa ja saan siten lisää jämälankaa yhdistettäväksi tähän sävyyn, ja niistä voin sitten neuloa vaikka raitasukat.

Olen tällä erää erittäin ylpeä joulun ajan neulomisista, koska sain todella paljon aikaan pitkään aikaan. Sillä aikaa kun minä vietin lankafestiä, niin Neffillä oli omat rapsutusgeimit, joka päivä monta kertaa päivässä. Ja karva-apina otti siitä kaiken irti. :D

sininen hetki

Neuleretriitissä syksyllä ihastuin Karoliinan tekemään Boneyard-huiviin. Tämä oli pakko saada.



Ihastuin noihin väreihin. Jalokiven hohdetta, safiirin sinistä, smaragdin vihreää, rubiinin purppuraa, turkoosia... Jotain harmaata raitaakin sinne oli eksynyt, mutta ei anneta sen haitata menoa.

Huivi oli hyvin yksinkertainen neuloa, kolmiomalli, sileää neuletta ja joka kahdestoista kerros efektiraidaksi aina oikeaa. Nelosen puikoilla tikuttelin tätä Noro Silk Garden Sock:ista (väri S8). käytin koko sadan gramman kerän. Sain aikaiseksi melko pienen huivin, huivin päät menevät juuri ja juuri solmuun toisella kietaisulla. Ihana hohde huiviin tulee siis silkistä, jota langassa on hieman.

Norojen neulomiseen ei kyllästy, sillä neulomista vauhdittaa seuraavanlainen ajatuskulku: "jos mä vielä neulon ton seuraavan värin, niin sit mä..."

Stephen Westillä, huivin suunnittelijalla, on kaikki mahkut tulla suureksi, kunnioitetuksi, kaikkivaltiaaksi neulesuunnitelijaksi, jos vaan tahtoa ja halua riittää. Tosin poijjaan omassa blogissa on viimeisin päivitys tapahtunut viime elokuussa.

Näihin kuviin ja tunnelmiin...

Hyvää joulua kaikille!!! Aatto on huomenna. Vielä kerkeää olemaan kiltti.

live and learn

Mula on uudet säärystimet. Ja lämpimät onkin. Sisulla Sisua tikutettu. Näistä piti tulla sukat kaverille....


Niin piti neulomani miesten sukat, innoissani tutkin kirjojani, josko saisin niistä osviittaa, paljonko silmukoita pitää luoda ja mkä olisi sopiva sukkamalli miehen makuun. Hyllystäni löytyy Melissa Morgan-Oakes:in tekemä sukkakirja 2-at-a-time socks, jossa tehdään siis kahta sukkaa yhtäaikaa. Sieltä löytyi kivan yksinkertainen malli ja eikun neulomaan. Metodiksi tosin valitsin magic looppauksen ja kirjan kokotaulukosta valitsin koon 44-kokoiselle jalalle ja loin 88 silmukkaa.

Ihastuin magic loopiin ikihyviksi. En taida enää käyttää lainkaan sukkapuikkoja. Kaksi sukkaa yhtäaikaa -metodia hieman vierastan, koska luulen että siinä menee langat ja kerät tuhannelle solmulle ja kiemuralle.

Kerran otin toisen sukan alun neuletapaamiseen mukaan ja siellä plikat ihmettelivät, mitä minä oikeen teen, johon minä innoissani esittelen että sukkaa tietenkin. "Aika isot tulee..."
En enää viitsinyt purkaa aloittamiani renkuloita, joten sukat vaihtuivat lennosta säärystimiksi.
En sitten tiedä mille norsulle nuo kirjan miesten sukkaohjeet on tarkoitettu, koska 88 silmukkaa miehen sukkiin oli medium-koko.

Enemmän sukkia tehneet sanovat, että miehen sukissa kannattaa olla silmukoita 64-72. Tällä tiedolla mennään eteenpäin ja katsotaan mitä tuleman pitää. Ja ne sukat on edelleen tekemättä. Ehkä ensi vuoden jouluksi?

Neuloin säärystimet erikseen 2,5 mm paksuilla 80 cm pitkillä pyöröillä. Lankana käytin Sandnes Garnin Sisua oliivin vihreänä 2 kerää. Lanka on ihan kivaa neulottavaa. En ole paljonkaan sukkalankoja neuloskellut, mutta tuli sellainen tunutuma, että Sisu on hyvä ja edullinen perussukkalanka. Plussaa langalle tuo myös laaja värivalikoima.

Seuraavan kerran kun teen yksi oikein, yksi nurin joustinneulosta, niin täytyy vaan muistaa tehdä se kierretyin oikein silmukoin, niin vain tulee paljon kauniimpaa jälkeä kuin tavallisesti neulottuna.

you owe me nothing in return

Haluan antaa tämän ystävälleni. Ilahduttaa häntä tänä pimeänä aikana. Aluksi ajattelin, että tämä on minulle, mutta jostain kumman syystä ystäväni kuistui aina mieleen kun neuloin tätä huivia.




Speksit:
Malli on Shifting Sands Grumperinalta. Miljoona pientä palmikonkiertoa. Jaksoin tikuttaa tätä 4:sen puikoilla puolitoista metriä, kunnes riitti. :) Loppusilaukseksi hapsut molempiin reunoihin ja huuhteluainekylpy. Lankana käytin kirjopirkkaa, jota omistan melkolailla sekundana (värjäys ei ole tarttunut ihan joka kierteeseen täydellisesti). Kuivumisen jälkeen huiville oli kertynyt pituutta noin 190 senttiä ja hapust olivat neilisentoista senttiä päälle. Kyllä tästä tuli hyvän kokoinen huivi, johon kääriytyä suojaan talven viimoilta.

Huivi on kyllä ihan näyttävä, mutta arvaan kyllä, etten tule nää koskaan neulomaan tätä toistamiseen, ellei sitten päähäni iske joku vakava mielenhäiriö. Sen verran puuduttavaa on tasaisen pötkön neulominen. Mutta tämä mallineule olisi ehkä kiva jossain muuallakin.

Seuraavaksi tästä kilometrilangasta voisi ehkä tikutella ihan vaan perussukat ilman mitään krumeluureja. Niitä tulisi kyllä aika monet... ehkä lanka on tuhottu, kun saavutan eläkepäivät. Mitä ihmettä minä oikein ajattelin kun ostin tämän langan??????

Nyt voi taas blogata valmista neulomusta, kun äiti on lahjansa saanut.
Äiti juhlii pian vuosia ja joka vuosi ollaan saman kysymyksen edessä, mitä ihmettä synttärilahjaksi?
Tänä vuonna äiti antoi hyvinkin selkeä vastauksen, hän haluaisi minun neulomana punaisen huivin.

Malli on Lehmus Ullasta. Punaista merinovillaa, DK-vahvuutta 5,5 mm puikoilla. Lämmin kuin mikä ja reilun kokoinen, johon kelpaa kääriytyä. Lankaa kului n. 150 grammaa ja kerissä se teki vähän yli neljättä.




Nyt minäkin sitten haluan punaisen huivin. Ja mustan, keltaisen, turkoosin, vihreän, kultaisen, valkoisen, violetin ja ja ja ja.... Suuruudenhulluuttako?

mutsikka

Tässä on mustikka. Aivan ihana Villapeikon tekemä ohje.




Testasin sen. Aivan ihana! Aivan ihana! Ihana! Ihana!

Lankan käytin erästä "mysteeri"lankaa, aran-vahvuista, tuollaista vaalean harmaata, kittiä. (En halua enää sanoa sitä nimeä.) Oli pakko valita tämä, koska varastoistani ei löytynyt muuta pipo tarkoitukseen ja oli sunnuntai-ilta ja ohjeen testaus poltteli sormia niin vietävästi. Aikaa meni n. kahdeksisen tuntia jaettuna kolmelle päivälle. Olin innoissan koko projektista kaiken aikaa.

Puikkoina käytin 3,5 mm ja 4 mm pyöröjä.

Etupalmikko on kuin koru. Hattu peittää ihanasta korvat ja suuri pääni (ymp. 58 cm), mahtuu mukavasti sen sisään. Tein isoimman koon.

51 koodia

Pidän Rowanin malleista, mutta kaavioiden puuttuminen ainakin nro 42:ssa on pieni nenän nyrpistyksen kohde.



Tämä yllä oleva malli Eurasia nimeltään on ihanan paksu ja kiva, mutta ohje on kamala. Varsinkin, kun minä olen sellainen neuloja, jolla on monta työtä kesken, niin muistapa sitten että C6B, T3L, T3R, P0.......

***

Tätä Iceland-mallia neuloskelen edelleen pikkku hiljaa, mutta onneksi mallikuvio on päähän jäävää sorttia, muuten neulominen olisi vielä hitaampaa, kun se nyt on vain hidasta inspiraation puutteesta.


Näkemisiin; P2, C2B, P2, K3,yfwd, K1, yfwd, K2, P2, Sl1 wyib, K2tog, psso....

oh, wie schön ist panama

Sain tätä lankaa Juulikilta suomalaisten ensimmäisessä Ravelry-vaihdossa viime talvena tänä vuonna. Juulikin itse värjäämää ja kehräämää merinovillaa.




Lanka muistuttaa kovasti väreiltään tätä:




Suurin osa varmaan muistaa pikku-karhun, pikku-tiikerin ja tiikeriankan seikkailut.



Langasta muodostui tämä hattu. Kasin sukkapuikoilla kahdessa illassa.

pinksu

Ostin joskus keväällä tai kesällä neuletapaamisessa kanssaneulojalta Posh Yarn:in merino-kashmir-sukkalankaa 200 g. Hän ei oikein pitänyt sävystä, mutta minusta sävy oli ihana. Posh Yarn on mielenkiintoinen nettilankakauppa, siinä mielessä että myyntiin tulevat tuotteet katoavat salaman nopeasti kaupasta. Kauppaa pyörittää aviopari Englannista ja he itse värjäävät langat semisolideiksi tai kirjaviksi. Joista henkilökohtaiset suosikkini ovat semi-solideja. Jotenkin nuo kirjavat langat ovat vaan liian kirjavia, enkä osaa kuvitella miltä ne näyttäisi valmiina neuleena.

Ajattelin heti, että tästä langasta tulee Featherweight Cardigan. Mutkia matkaan toi tietysti heti se, että ohje on kirjoitettu huivivahvuiselle langalle ja minun valitsema lanka oli sukkalankapaksuutta. Tuunailin silmukkamäärää aikani ja jaoin sen noin arviolta etu-, taka- ja hihakappaleiksi. Mallissa on raglanlevennykset eli se neulotaan ylhäältä alaspäin yhtenä kappaleena. Viimeikseksi neulotaan kaulus.

Osittain arvioini / laskelmani silmukkamääristä meni väärin, koska takakappale on mielestäni liian iso ja etkappaleet taas olisivat voineet olla suuremmat. Ja valmistuttuaan ajattelin sen olevan vähän liian levoton väritykseltään, mutta pikkuhiljaa alan tottua siihen. Tästä tuli kivan "lerppu" neule.

Neuloin jakkusen 5 mm puikoilla, kun oikeasti se pitäisi tikutella 4mm puikoilla. Hihan pituus on 23 cm kainalosta mitattuna ja se ulottuu vähän kyynärpään alapuolelle. Helman pituus taasen on kolmisenkymmentä senttiä kainalosta alaspäin. Ihan passelit. Hihansuissa ja helmassa on 1o, 1n -joustinneuletta 4 sentin verran. Kauluksen tein myös joustinneuleena, enkä sileänä pintana kuten ohjeessa on, koska silloin kaulus ei rullaa. Lankaa kului vain 180 g, vaikka ensin olinkin kovin skeptinen langan riittävyyden suhteen.

Ihanan pirteän pinkki neule kaikenkaikkiaan. Ja toivottavasti tästä tulee pitoneule.

retriittikö muka hiljainen tapahtuma?

Olin niiden 40 onnekkaan joukossa, jotka osallistuivat syyskuun viimeisenä viikonloppuna Suomen ensimmäiseen neuleretriittiin Päivölän kansanopistolla. Viikonloppu oli aivan mahtava! Siihen mahtui lankaa, naurua, leikkiä, ruokaa, juomaa, neulontaa, kehräystä, jutustelua, uuden oppimista ja uusiin ihmisiin tutstumista. Kiitokset järjestäjille Lotalle ja Sammalle!

Osallistuin Tuulian tailored sweater -työpajaan, jossa Tuulia johti porukkaamme "kurilla ja nuhteella". Oli hauskaa ja siinä sivussa opittiin vielä uusia neulontatekniikoita läjäpäin. Tämä "räätälöity villapaita" -metodi aivan äärimmäisen nerokas, koska valmis tuotos on saumaton, neulottu ylhäältä alas ja sopii kaikille vartalotyypeille ja neulemalleille. Käykää ihmiset ostamassa se itsellenne, niin ei tarvitse neuloa epäsopivia villapaitoja tai -takkeja.

Yllä olevassa kuvassa oma tuotokseni tällä metodilla, jonka sain aikaiseksi kahdessa päivässä. Neuloin sen Sandnes Garnin Smartin jämillä 3,5 mm puikoilla. Paita mahtuu luultavammin nallekarhulle tai pikkuvauvalle.

Tuliaisina kotiin toin läjäpäin hyvää mieltä, neulomisinnostuksen, rukkikuumeen, kasan lankaa ja pari uutta neulekirjaa sekä muutamia tuiki tärkeitä neulomisen apuvälineitä.

Tämä persikkainen huivivahvuinen mysteerilanka on peräisin puhuttelemattomien lankojen laatikosta, josta sai ottaa itselleen mieluisia lankoja ja jäljelle jääneet langat lahjoitettiin eteenpäin.

Tämä vihreä ihanuus on Fleece Artist:in sukkalankaa värissä moss (sammal). Titityyltä, jolla oli edustus retriitissä. Tästä tulee joko sukat tai pikkuinen huivi.

Tämä punainen lanka on BC Garn Jaipur Silk Fino:a. 100% silkkiä Titityyltä sekin. Tästä tulee huivi.

Tämän Miina Möttösen punapuulla värjäämän villavyyhdin voitin lankalotossa.

Tämä monivärinen vyyhti Hand Maiden Casbah:ia värissä lily pond. Titityyltä, mistäs muualta. Tämä huutelee itseään myöskin huiviksi.

Nämä turkoosit vyyhdit ovat myös Casbah:ia ja näistä tulee joko sukat tai huivi.... enemmän ne halajaa kuitenkin huiviksi. Psst... Titityyltä.

Ja tämä iltaruskon ihanissa väreissä loistava vyyhti on Hand Maiden Seasilk:iä. Yhdistelmässä on silkkiä ja Seacell:iä, joka on tehty merilevästä. Huivi? Köh, köh.

Ja viimeisenä on ihanan keltaiset vyyhdit sukkalankaa The Knitting Goddess:ilta Titityyn diilaamana.

Aivan ihanaa ja mukavaa oli ja tahdon uudestaan neuleretriittiin heti, kun uusi järjestetään.

juhlahumua

Valmista! Viikko sitten oli ystävän häät, johon väkersin pienellä paniikilla juhla-asua puolessa toista viikossa. Asuun siis kuului tuubitoppi, pallohame ja bolero. Pallohameen ompelin tummansinisestä taftista tämän syksyn Ottobre:n kaavalla. Topin kankaaksi valikoitui tummansininen trikoo, koska aika ei riittänyt kovin monimutkaiseen/vaiheikkaaseen ompeluun.

Kankaat ostin Eurokankaasta, koska muutakaan kauppaa ei ollut täällä tarjolla. Alunperin olisin halunnut mustan hameen ja topin, mutta monopoli-Eurokankaassa ei ollut mustaa taftia nähty kuulemma yli vuoteen, joten suunnitelmat meni uusiksi. Kaikkea muuta sieltä sitten löytyikin kaikenlaisissa sateenkaaren värisissä yhdistelmissä.

Fiksusti mittasin omat mittani ja piirsin kaavat, mutta kun hameen laittoi päälle, oli se yhden koon liian iso. Korvasin vetoketjun ja vyötärönauhan leveähköllä kuminauhalla.

Tuubitoppi taasen ei ollut täysi kymppi, koska se löpsötti vyötärön seudulta ja siitä tuli liian pitkä ja ja ja ja....

Tuubitopin tein ilman kaavoja. Vanhasta topista otin vähän mittaa ja silpasin kankaan muotoonsa. Ompelin topin kaksinkertaisena, jotta alta ei paistaisi alusvaatteet läpi. Sivusaumoihin tein rypytystä, jotta rintavarustus saisi enempi tilaa. Taakse ompelin kirkasta kuminauhaa, jotta toppi tippuisi päältä juhlan tuoksinassa.

Boleron neuloin 2008 kevät-kesä Vogue Knittingin ohjeella. Yhdistin siihen Rowanin Kid Silk Hazea ja Hjertegarnin Glamouria ja neuloin sen 5,5 puikoilla.

Mallissa pidin tuosta pykäreunuksesta ja selän sädemäisistä kavennuksista.

Boleri oli todella mukava tehdä ja sain taas kiinni neulomisinnostuksesta. Bolero valmistui melko nopeaan viikossa, kun tehtävänä oli myös ompelukset. Ennen neuleen kastelua bolero oli hivenen liian kireä, mutta vesi ja huuhteluaine saivat taas ihmeen aikaan. Hihat ovat minun maakuuni ehkä liian lyhyet, mutta aika ei riittänyt pidempiin. En tehnyt siihen mitään muita modauksia kuin, että neuloin työn puolta numeroa isommilla puikoilla.

Bolero on todella lämmin mohairin ansiosta ja siitä lähtee paljon karvaa. Huomasin erheeni liian myöhään, kun ei ollut enää muita vaihtoehtoja käytettävissä. Häissä oli vähän epämukava olo toisten vakuutteluista huolimatta, kun tuntui että karvaa on koko ajan kiinni paidassa. Vainoharhainenko?

Malli: Lace Shrug #19
Mistä: Vogue Knitting Spring/Summer 2008
Suunnittelija: Tony Limuaco
Puikot: 5,5 mm
Langat: Rowan Kid Silk Haze värissä ghost ja Hjertegarn Glamour hopean värisenä

piiskaa, hei beibi, anna mulle piiskaa

Hei taas! Tarvitsen tsemppiä tai piiskaa, jotta saisin jo aloittamani neuletyöt valmiiksi. Ajattelin esitellä ne, jotta itselleni valkenisi, kuinka vähän niissä on enää työtä jäljellä. Aloitetaan tuoreimmasta.

Tämän tunikan/topin aloitin syyskuun alussa, joten tästä ei tarvitse olla lainkaan huolissaan. Olen yrittänyt koko kesän kärvistellä vanhojen töiden keskellä ja nyt annoin houkutukselle periksi ja aloitin uuden työn.

Siitä tulee jotain tällaista, mutta lyhyempänä ja haluan siihen etumukseen pienen nappilistan ja ehkä helmaan taskun. Takaosa on racer back-tyylinen. Malli on Phildarin kesä 2008-numerosta ja lankana käytän Sirdarin Juicy DK:ta, joka on bambun ja puuvillan sekotusta. Tästä mallista olen toistaiseksi vielä innostunut ja siitä on nyt valmiina noin 20%.

***
Kakkosena on tooukokuussa aloitettu Featherweight cardigan. Lankana on Posh Yarnin Martha-sukkalankaa, joka on nailonin, merinon ja kashmirin sekoitusta. Oikeasti mallihan on tarkoitus neuloa huivivahvuisesta langasta, joten jouduin laskeskelmaan silmukkamäärät uusiksi, enkä ole oikein vakuuttunut siitä, että ne meni täysin oikein. Lankaa minulla on käytössä ainoastaan 200g, jonka tulisi riittää, koska lisää sitä ei saa. Tehtävänä olisi vielä pätkät molempia hihoja ja muutama kierros lisää kaulukseen, niin se olisi valmis. Suhtautumiseni tähän työhön on hiukan ristiriitainen. Toisina päivinä pidän siitä ja lopputuloksesta ja toisina päivinä se on aivan liian kirjava.

***

Kolmantena esittelyvuorossa on tämä liivi VK:n/DK:n 08/09 -talvinumerosta. Se on Tom Scott:n suunnitelema liivi/hartiashaali/härpäke, jossa selkäpuolella yksi ainut palmikonkierto.

Tahkoan sitä 20 mm puikoilla, joka käy hartiajumpasta, Rowanin Big Woolista. Kuvan verran on valmiina. Työ on aloitettu joskus huhtikuussa ja se ei ole edennyt sen jälkeen pätkääkään. En tiedä miksi, koska lopputulos voi olla kuitenkin kiva.

***
Neljäntenä on uutena vuotena aloitettu Minimalist cardigan, joka IK:n ohjeistoa vuodelta 2007. Lankana minulla on käytössä Wetterhoffin silkkivilla Sofia. Tätä olen värkkäillyt yhtenäisenä kappaleena ja enää pitäisi neuloa yläosat ja hihat. Urakkaa on vielä jäljellä ja olen melko kyllästynyt koko projektiin, mutta valmiiksi se on saatava kuitenkin joskus.

***

Viidentenä jonossa on Rowanin Iceland. Kyseessä oleva kuva on sitten Rowanin arksitoista.

Voisin vain todeta, että ruttuseni... Tämä kullanmussukka on aloitettu viime vuoden marraskuussa ja näyttää tällä hetkellä aivan kamalalta, mutta tarkoitushan on se vielä sitten tietenkin pingottaa. Lankana on ohjeen vaatima Rowanin Cocoon, joka sisältää mohairia ja merinovillaa. Tästä on tahkottu toinen hiha ja etukappale, vielä puuttuu takakappale ja se toinen hiha ja alaosan ribbi.

***

Viimeisenä esittelyyn tulee tämä sähkönsininen silkkitoppi. Malli on japanilaisesta mallikirjasesta, jossa se on toteutettu kaiketi puuvillalangasta. Minähän taas lähdin takapuoli edellä puuhun kiipeämään ja valitsin ohuemman täyssilkkisen Colourmartin langan. Etukappale on valmis ja tein siihen rintavarustukselle lisää tilaa lyhennetyin kierroksin. Takakappaletta on neulottu noin 4 senttiä. Takakappaleen lisäksi puuttuu vielä koristevirkkaukset ja olkaimet. Tästä en osaa sanoa tuleeko lopputulos miellyttämään silmääni, ja jos näin ei käy, niin kai se on sitten pakko purkaa. Aloitettu tämä on viime vuoden lokakuussa.

Tältä näyttää alkuperäinen malli.

Siinä sitä olis askaretta, kun vaan joku tarttuisi puikkoihin ja tekisi.