aurinkoa harmaaseen

Tässä nyt niitä kuvia valmiista takista. Takki on A-linjainen, laskos takana, tampit hihansuissa, kaulus kaksi rivinen napitus, olkatoppaukset, istutetut hihat... Kankaat on ostettu monopoliaseman saaneesta Eurokankaasta. Keltainen on villakangasta ja vuorina on suklaan ruskeaa vuorisatiinia. Polyesterivuorikangas tuntui liian lirulta ja oli ohkasempaa, joten päädyin vähän kalliimpaan satiiniin. Kokonaiskustanukset olivat jotain 80 luokkaa. Kaupasta olisi siis saanut halvemmalla, tosin ei samanlaista!
Tämä ompelus on otettu Suuri käsityö -lehdestä.

Valitan ryppyjä hihoissa ja takana, mutta takki on jo ollut käytössä. Ostin takkia varten kahdet erilaiset napit, mutta lopulliset napit löytyi omasta nappivalikoimasta.




Haastavinta tässä projektissa oli tikkaukset ja hihojen istuttaminen sekä napinläpien tekeminen. Jostain syystä rakas Berninani kieltäytyi ompelemasta nättiä jälkeä tikkauslangalla ja jouduin purkuhommiin, vaikka olin kokeillut tikkiä koekankaalle. Jostain syystä sitten tositoimissa Bertsu päättikin ahmaista aimo annoksen lankaa sisäänsä vaikka kuinka yritin säätää.

En ole koskaan tehnyt tällaisia istutettuja hihoja, joissa ommellaan olkapäälle rypytyslangat, jotta hiha saadaan sopimaan hiha-aukkoon. Siitä tuli jännitysmomenttia kerrakseen ja sydän pamppaillen käänsin takkia oikeinpäin nähdäkseni lopputuloksen.

Viimeinen tenkkapoo meinasi tulla kun Bertsu alkoi taas kiukuttelemaan napinläpien kohdalla, vaikka koetilkkuun oli tullut hieno tulos. Jouduin loppujen lopuksi ompelemaan lävet vapaalla kädellä lyijykynämerkkausten avulla. Loputuloksesta tuli siedettävä.

Kokonaisuutena takista tuli onnistunut ja pidän siitä. Mutta A-linjaisuus vaatii totuttelua, koska takkihan on lyhyt ja tuulisella säällä voi käydä kuten Marilynille aikoinaan eli helmat nousee korviin.


Mä en ymmärrä mikä miun Bertsua vaivaa. Ompelukoneen viat saavat minut aina aivan ymmälle, koska en tajua niistä hölkäsen pöläystä. Ja nykyisissä ohjekirjoissakin lukee vian kohdalla aina, että vie valtuutetulle korjaajalle. Näköjään mitää ei voi enää korjata itse, oli kyse ompelukoneesta, pesukoneesta tai autosta. Kaipa se pitäisi viedä huoltoon. Jos joku ompelukoneiden kanssa fiksu immeinen lukee tätä, niin voisi laittaa vähän vinkkiä mullekin.

Seuraavat ompeluprojektit luultavasti ovat koiran sadetakki ja aina yhtä mediaseksikkäät tuulipuvun housut.