keskeneräisiä

Tällä hetkellä käsityörintamalla ei mitään uutta. Siellä täällä lojuu vain keskeneräisiä töitä. Korjattavien vaatteidenkin pino vain kasvaa. Mikä siinä on, ettei sitä viitsi korjata jotain pientä reikää vaatekappaleessa? Uusia neuletöitä olen aloitellut. Vanhoista töistä telakalle ovat joutuneet Bacchus-sukat. Sukkien tekeminen ei nyt inspiroi yhtään.


Aloitin parikin uutta työtä. Toinen on silkkitoppi japanilaisesta käsityö lehdestä/kirjasta. Sikäläiset lehdet ovat niin paksuja, että voisivat hyvinkin olla kirjoja. :) Ja koska en osaa jaappania, niin neulonta tapahtuu kuvasta katsoen. Suunnittelijan osaan ainakin sanoa, Itsuko Kosuda.

Kuvassa malli näyttäisi olevan tehty ehkä puuvillasta, mutta omani valmistuu Colourmartin silkkilangasta. En olekaan koskaan aikaisemmin mitään tehnyt 100% silkistä. Viimeisin työ kun oli 15 mm puikoilla, niin nykyinen 3 mm puikoilla tikuttelu tuntuu aivan oudolta. Sillkilangalla neulominen on villalangan jälkeen täysin erilaista. Se ei veny sitten pätkääkään, joko lanka on kireällä tai löysällä. Toivottavasti pesu ja pingotus tasoittavat neulepintaa.

Joustamattomuuden takia, joudun luultavasti tekemään etumukseen reippaasti muotoilua rintavarustuksen takia. Toivottavasti ne onnistuvat eikä lopputulos näytä typerältä. Mielessä siintää joko silmukoiden lisäykset tai sitten lyhennetyt rivit. Mutta mutta, jos päädyn lyhennettyihin riveihin, niin minulla ei ole hajuakaan kuinka ne toteutettaisiin keskellä etukappaletta. Kerran kun olen vain tehnyt yhden kantapään samaisella tekniikalla.

Lanka on väriltään french blue, joka olikin haastava kuvattava. Melko sopivaan värisävyyn pääsin vasta käsittelemällä kuvaa oikein reippaasti kuvankäsittelyohjelmalla.

Toinen aloitettu työ on nimeltään Iceland Rowanin lehdestä 42, jotta en pääsisi vieraantumaan täysin paksuista langoista ja puikoista. Tätä mallia olen kuolannut jo pitkään. Loppujen lopuksi päädyin orjallisesti noudattamaan ohjetta lankoja myöten saadakseni juuri oikeanlaisen lopputuloksen. Mikään kun ei tunnu oikein vastaavan Rowanin Cocoonia, jossa on 80% merinoa ja 20% kid mohairia. Lanka on unelman pehmeää sekä keveää ja tuntuu aivan karitsan villalta. Joskus penskana olen päässyt kokeilemaan oikean elävän karitsan villaa ja sen tunnun muistan vieläkin. Ihastuin lankaan ikihyviksi ja mielessä siintää muita projekteja Cocoonista tehtynä.

Mutta nyt täytyy lopettaa hetkeksi tämä haaveilu ja ryhtyä toimeen, muuten kaikki pysyy vain haaveina.

Ai niin, viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä: Kiitoksia kaikille edellist työtä kommentoineille!