perjantai 6. maaliskuuta 2009

post.op. doggy

"Surkeeta.. Mikä tää lampunvarjostin oikein on? Eihän tällä pääse edes sängyn alle..."

Eilinen päivä meni hoivatessa. Toimenpide meni hyvin. Sain takaisin lötköpötkön, jolla horisontaalinen hahmotus oli täysin kadonnut. Iltapäivällä koira alkoi olla kipeä ja soitto eläinlääkäriasemalle: "Ei, ei voi vielä antaa kipulääkettä. koirasi on jo saanut painon mukaisen koko vuorokauden annoksen kipulääkettä leikkauksen yhteydessä. Mutta, jos on aivan pakko, niin aikaisintaan yötä vasten voi antaa. Tosin sekin on liian aikaisin." Iltamyöhäisellä lääkitsin sitten koirani, jotta sen olo olisi edes siedettävä. Yö meni sen jälkeen onneksi hyvin. Seuraavat kaksi viikkoa menevätkin sitten rauhallisesti, koska koira on hyppimis-, riehumis- ja lenkkeilykiellossa.

6 kommenttia:

A-K kirjoitti...

Voi ei, toinen on ihan surkeana. Mutta ehkä tuokin muuttuu vielä iloksi, kun se tajuaa, ettei tunteet heilahtele enää niin kovasti. Voi olla nainen, muttei tarvi kärsiä naiseudesta :)

hiisa kirjoitti...

Se varmaan itse ihmettelee, että mitä ihmettä on käynyt. Eilen kun oli täysissä sielun ja ruumiin voimissa ja kohta on kipee ja jalaton.

A-K kirjoitti...

Tuossa vasta pohtimista pienelle koiralle, hämmästyttävä juttu. Ei muistikuvia, mutta hurja muutos. Ja emäntä ihan entisellään. Mystistä :)

Vilma kirjoitti...

Apua. Mä en selviä tosta jahka sama homma koittaa 1,5 viikon päästä. :P Kuulostaa surkealta odotella vain kun toinen on kipeä, mutta minkäs sille voi.

Mä ennustan, että meidän kohdalla ne toipumisviikot on kaikkea muuta kuin rauhallisia. Ja just siks että EI saa hyppiä, riehua tai lenkkeillä. Toi meidän epeli kun ei ymmärrä että miksei sovi pomppia joka suuntaan tai loikkia sängylle ja sohvalle, niin sen kanssa ollaan ainakin helisemässä. Mä haen sulta sit vertaistukea ja hyviä neuvoja, jooko? :)

hiisa kirjoitti...

Jeps. Kyllä se varmaan rauhottuu ainakin ekoiksi päiviksi, kun Neffukka on ainakin niiiiin kipee, ettei se halua edes liikkua.

rasa kirjoitti...

Meidän karvatura kun leikattiin aikanaan, meillä oli jo koiranpentu talossa.. minun muistaakseni Emma ei hirvittävän kipeä ollut, mutta enemmän pelotti se että se repii tikit auki jotenkin kauluksesta huolimatta-- oli nimittäin kokemusta. (se otti auton kanssa yhteen nuorena ja lonkkaluun pää jouduttiin poistamaan-- kävin alakerrassa hakemassa vauvalle tuttipullon, niin elikko oli siinä ajassa saanut kaulurin pois, siteet pois ja tikit pois. )
Hyvin se meni ja menee, kun ei ole edes mätäkuu :-)