keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

vähänkö mua jännittää...

....niin, että mä oon aivan mykkyrällä....


....onneksi toisella osapuolella ei oo hajuakaan mitä tapahtuu huomenna!
Jeps, tältä koiralta lähtee nyt lapslykky. Enää meillä ei sitten koira vaivu masennukseen hormonitoiminnan takia. Kaikkea ne naiset saa kestää!

3 kommenttia:

Vilma kirjoitti...

Voi pientä, ja voi emäntää kanssa! Samoja fiiliksiä on nimittäin täälläkin, kun just eilen varasin Hertalle leikkausajan. Ikuista neitiyttä korvaa tosiaan hormonimyrskyjen vaipuminen unholaan ja huolettomampi elämä kohtutulehdusten pelon poistuttua.

Rohkeutta vaan sinne (etenkin sulle, kun toi pääroolin esittäjähän ei vielä osaa ees pelätä) ja pikaista paranemista!

rasa kirjoitti...

Se leikkaus helpottaa elämää ihmeesti, ei enää ulvovia naapurin ajokoiria ovenpielessä juoksuaikana, eikä yökaudet valeraskauden kourissa kuoputtavaa ja vinkuvaa koiraa..

hiisa kirjoitti...

Kiitoksia! Huonosti tuli nukuttua leikkausta edeltävä yö. miten sitä ihminen jännittääkin?