tiistai 12. toukokuuta 2009

riemunkirjavaa

Eräänä talvi-iltana, kun olin kotopuolessa käymässä, niin sain jonkinlaisen ahaa-elämyksen tutkiessani äitin varastoja. Lopputulos on tässä:





Täydellistä karnevaalitunnelmaa!
Tähän ilon etsintään käytin välineinä parin vuosikymmenen takaista luonnonvaaleaa puuvillalankaa ja vähän tuoreempaa pätkärääkättyä (sanan varsinaisessa merkityksessä) Marks & Kanttens:in Flox Space puuvillalankaa. Aseina oli 3,5 mm tikut. Lankaa meni varmaankin molempia se 50 g.


Resetteinä oli muutama ohje: Chevron-huivi ja Ravelryn (Rav-linkki) mukaan sama malli on myös ollut vuonna 2005 Marie Claire Idées-lehdessä. Huivin värityskään ei ole oma keksintöä, vaan Räveltämössä on lukuisia esimerkkejä samantyyppisesti neulotuista huiveista. Pelkkää kopiointia alusta loppuun.

Pikkumiinus tulee siitä, että värillisen langan värjäys oli jokseenkin sekavaa; loppua kohden väreissä oli jokin järjestys ja samat värit olivat samoilla kohdin mallineuleessa, joka näyttää jokseenkin tyhmältä, kuten alla olevassa kuvassa näkyy. Mitä pienistä... aina ei voi olla täydellinen.


perjantai 1. toukokuuta 2009

mustikkamäki

Vihdoin jotain valmista täälläkin!

Marraskuussa aloittamani Lace Ribbon Knittystä oli korissa talviunilla ja huhtikuussa otin itseäni niskasta kiinni ja neuloin sen valmiiksi. Kuukausi siihen suurin piirtein meni. Ajoitus tälle huiville oli täysin väärä marraskuussa, koska mallineule ei inspiroinut silloin yhtään. Huhtikuussa se jo tuntui kivemmalta, mutta välillä oli tunne, että "iisakin kirkkoako" tässä ollaan tekemässä. Lanka on Cherry Tree Hill:iä värinä Blueberry Hill Secret Wool:lta viime syksyn heräteostos Tampereen käsityömessuilta. Vyyhti oli ihana, mutta suhtaudun edelleen ristiriitaisin tuntein valmista huivia kohtaan. Värit ovat mitä mainioimmat, mutta langan väriosiot olivat himpun verran liian lyhyitä minun makuuni ja se tekee huivista läikittyneen oloisen.

Lanka oli liian liukasta neulottavaa metallisilla ja lakatuilla puupuikoilla. Bambupuikoilla neulontatuntuma oli juuri hyvä, eikä tarvinnut päästellä ärräpäitä.



Yritin ottaa huivista kuvia omassa kaulassa, mutta itsensä kuvaaminen digijärkkärillä omilla käsillä on melko haastavaa ja sain aikaiseksi vain kuvia, joissa jokaisessa oli kaamea kaksoisleuka ja ilme muikea. Joten kuvat ovat taattua pöydällä filmattua.
Joo, ja mää tiedän, että kiloja on kertynyt, siitä se kaksoisleuka, ja yritän tehdä asialle jotain. Olen tässä yrittänyt aloittaa lenkkeilyharrastusta, mutta yksi lenkki tuli tehtyä vanhoilla lenkkareilla ja sain aikaiseksi itselleni viiden päivän penikkataudin. Viheliäinen vaiva. Sen jälkeen on kuntoilu takapakkia, koska vaiva näyttää uusivan uusita hienoista juoksulenkkareista huolimatta. Mutta en heitä vielä kirvestä kaivoon vaan yritän saada koivet kuntoon venyttelyllä ja särkylääkkeillä (ja vatsa huutaa hoosiannaa), jotta pääsee taas kokeilemaan lenkkeilyä. Tavoite olisi, että jossain vaiheessa juoksisin, mutta aloitetaan nyt kuitenkin ihan kävelyvauhdilla. Porkkanana, itselleni motivaattorina olen pitänyt lankaa. Jos saan suoritettua tietyn osatavoitteen, niin palkitsen itseni yhdellä lankakerällä tai -vyyhdillä.
Askel kerrallaan.