perjantai 26. joulukuuta 2008

koiran escada (kausituoksujen kunkku)

"mikä ihana tuoksu täällä onkaan... eikun jarrut päälle ja haistelemaan"


"täytyy laittaa tätä taivaallista parfyymiä vähän kaulalle, jotta kaikki kulmakunnan rekut ja rockit olisivat polvillaan edessäni"


"...valmiina hurmaamaan vastaantulijoita ja eikun baanalle..."

joululahjukset

Tänä vuonna ensimmäistä kertaa annoin äidille itseneulottuja lahjoja. Vähän jänskätti, että mitä niistä äiti oikein pitää, mutta ihan hyvän vastaanoton ne sai.

Ekana esittelyyn pääsee kirjoneulehattu.

Malli: Three Tams, variaario B, talvi-Knittystä vuodelta 2007

Suunnittelija: Angela Sixian Wu

Lankoina: Noro Silk Garden Lite, värisävy 2025 ja Novita 7 veljestä ruskean värissä

Puikot: Käytin suositeltuja 3mm ja 4 mm 40 cm pyöröjä

Toisena neulottuna lahjana äiti sai kaulurin, joka ompi hänen lempivärissään punaisena. Lanka on villan ja alpakan yhdistelmää, siksi se on erittäin lämmin ja ihanan pehmeä. Kaulaosuuden 6 silmukan palmikonkierrot antavat jämäkkyyttä neuleeseen, joten kauluri pysyy pystyssä eikä lerpahda, jos vaikka pitää takkia vähän auki.

Malli: Margaret Necklets, Interweave Knits, Holiday 2008

Suunnittelija: Mary Gehling

Lankana: Artesano Aran (villaa ja alpakkaa)

Puikot: 6,5 mm pyöröt ja sukkapuikot

perjantai 19. joulukuuta 2008

purppuranpunainen

Vietimme tuossa taannoin neuleporukan kanssa pikkujouluja oikein mukavissa merkeissä. Itseltäni oli jäänyt neulomukset kotiin, joten neuloin Tarjan sukkia. Se olikin varsin helppo ja kiva malli ulkoa muistettavaksi. Muistaakseni Tarja mainitsi jotain Nancy Bushin sukkakirjasta, jossa malli oli alunperin ehkä osana jotain sukkamallia.
Lankalaatikostani löytyi Artesanon Aran-lankaa juuri sopivan verran pipoa varten ja halusin neuloa sitä pikkujouluissa oppimaani mallia ko. päähineeseen.
Parin illan neulonnan tuloksena minulla on nyt TAAS uusi pipo.

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

joulumuistelo 2

Kuka pelkää pukkia?

lauantai 13. joulukuuta 2008

joulumuistelo

Tässä pari otosta vuodelta -82.



Lapsena meillä oli tapana viettää joulut äitin lapsuudenkodissa mummilla ja papalla. Joulukuusen koristelu kuului papan hommiin ja sen hankkiminen joko metiköstä tai muovikuusen tuominen yläkerrasta. Sitten kun minä olin tarpeeksi iso sain osallistua siihen puuhaan. Ja myöhempinä vuosina se olin minä joka koristeli kuusen.

Kuusi muistaakseni koristeltiin aattona, jos en aivan väärin muista. Aikoinaan kaikilla äitin sisaruksilla lpuolisoineen ja lapsineen oli tapana tulla syömään jouluruokaa mummille ja papalle joulupäivänä. Sitä ennen oli mahoton perunateatteri, jotta sapuskat olisivat valmiita aatoksi.

Aaton ohjelmaan kuului ruuan ja kuusen lisäksi sauna. Muistaakseni joulupukki kävi ehkä kerran tai pari. Mutta muina jouluina tonttu aina päädi livahtamaan lahjakorin kanssa just mun saunomisen aikana, pirkule. :P

Lahjat jaettiin saunan jälkeen, ja heti kun minulla oli lukutaito homma oli mun. Lahjat avattiin vasta kun kaikki olivat saaneet pakettinsa.

Myöhempinä vuosina kävin ennen aattoa salaa ihastelemassa lahjakätköä ja kopeloimassa paketteja missä lukee kenenkin nimi ja arvuuttelemassa mitä ne mahtoivat sisältää.

ohohh

Voihan nenä, ei voi muuta sanoa... ja joka joulu.

Tässä muutama esimerkki:

http://www.youtube.com/watch?v=SKCY58HtuVQ

http://www.youtube.com/watch?v=TEe8w9YSOoc

http://www.youtube.com/watch?v=ot-B4V8oqPQ

Ja ne jotka saa helposti migreenin tai epilepsiakohtauksen, niin älköön katsoko. :P

HAUSKAA JOULUN ODOTUSTA KAIKILLE!

NEFFI-POSTIA!

Äitini pelasti päiväni vain lähettämällä minulle postikortin.


Hyvä mieli on pienestä kii.

sunnuntai 7. joulukuuta 2008

blogini eka meemi

10 vuotta sitten
1. asuin vielä äitin helmoissa
2. kävin lukiota
3. harrastin aktiivisesti kahdessa eri järjestössä, sotilaskotiliitossa ja SPR:ssä

5 vuotta sitten
1. asuin Kotkassa avoliitossa
2. olin oman alani töissä ekaa vuotta valmistuneena
3. opin paljon uusia juttuja töissä

3 vuotta sitten
1. kävin Thaimaassa
2. erosin
3. itkin melko paljon

Vuosi sitten
1. minusta tuli neulomisaddikti
2. olin hankkinut koiran
3. olin ollut vakiduunissayli puoli vuotta

Tänä vuonna tähän mennessä
1. irtisanouduin vakityöstäni
2. nauranut aivan hillittömästi
3. aloin miettiä alan vaihtoa

Eilen
1. olin töissä
2. söin dippivihanneksia hyvässä seurassa
3. katsoin Shrek 2:sen

Tänään
1. nukuin pitkään
2. menen töihin
3. ulkoilutin koiraa

Huomenna
1. menen töihin
2. on pikkujoulut
3. saan pikkujoululahjan

Ensi vuonna
1. toivottavasti vaihdan alaa
2. olen onnellisempi
3. neulon, virkkaan ja ompelen

keskiviikko 26. marraskuuta 2008

turkoosia

Tässä uusin lisäykseni kassikokoelmaani:


Malli: Garnstudion huovutettu veska 98-48.
Lanka: Pirtin kehräämön turkoosin värinen hahtuvalanka, luultavasti noin 400 g.
Kassiosuus neulottu 9mm puikoilla ja läppä virkattu 10 mm virkkuukoukulla.
Koko helahoito huovutettu 40 asteen konepesussa.

Olen melko tyytyväinen lopputulokseen. Väri on ihana, sopii melkeinpä mihin vuodenaikaan vain. Kassi on melko kurvikas, mutta eikähän siihen totu. Jos se häiritsee liikaa, niin ainahan sitä voi muokata lisää.
Tosi nopea oli tämä projekti tehdä. Neuloin kassiosuuden kahdessa päivässä (tai tunneissa laskettuna n. 8h), ja läpän sekä olkahihnan tein yhdessä illassa.
***

Käväisin tänään uusyrityskeskuksessa hakemassa pari läpyskää täyttä asiaa yrityksen perustamisesta ja toiminimi-hakemuksen. Tosin en ole täysin varma tuosta yhtiömuodosta.. Se voi vielä vaihtua osakeyhtiöksikin. Jep, eipä tässä auta muuta kuin yrittää, muuten vanhempana voi ehkä ketuttaa jos ei yrittänyt.

Aikataulusta en vielä tiedä, tarvitsee ensin viilata liiketoimintasuunnitelma ja laskelmat kohdilleen, jotta voi käydä rahoitusta kinuamassa. Olen vähän epäluuloinen tuon rahoitusasian kanssa, koska lama se tulla pukkaa. Mutta luulisi, että valtio yrittäisi kaikin keinoin taloutta elvyttää ts. yrittää saada uusia kannattavia pk-yrityksiä pystyyn. Mutta mene ja tiedä...

Mielenkiintoinen on se ajatuskin, että alkaisi oppisopimuksella yrittäjäksi. Täytyy vielä ottaa siitä selvää. Onpahan puhdetta loppulomaksi. Olen tässä ollut jo alkuviikon lomalla ja vielä olisi loppuviikko jäljellä. Tosin aika on mennyt johonkin... lepäilyyn ja sen sellaiseen.

Jeps, mutta nyt mä ajattelin mennä uudestaan lepäilemään, alkaa nääs tuo kello tikuttaa kohta puolta yötä.
Vaikken oo syntyperältäni tamperelainen, mutta pidän tuosta nääs -sanasta. Se sopii suuhuni jotenkin luonnostaan. Tai sitten mä oon löytänyt kotini.
Lopuksi vielä tuokiokuva Neffukasta, joka niin mielellään vahtii kulmakunnan tapahtumia.

maanantai 24. marraskuuta 2008

paljastus

Tämän syksyisen sny-kierroksen viimeisen paketin vuoro. En kyllä yhtään arvannut, että Neulova äiti oli minun salainen neuleystäväni. Hauskaa oli niin kajuan kuin sitä kesti. Harkinnassa on, josko olisi mukana ensi vuoden puolella alkavalla sny-kierroksella.

Nyt taas paketin sisältöön, koska sääntöjen mukaan se on blogattava.
Sisällä oli pari puruluuta,


teetä ja tuikkuja,


pikakahvia,

lakua,


suklaata,


kerä valkoista Nallea ja


pari kerää harmaata Dropsin alpakkaa.


KIITOS!
Ai niin, itse olin salaisena ystävänä Rasalle.

maanantai 10. marraskuuta 2008

keskeneräisiä

Tällä hetkellä käsityörintamalla ei mitään uutta. Siellä täällä lojuu vain keskeneräisiä töitä. Korjattavien vaatteidenkin pino vain kasvaa. Mikä siinä on, ettei sitä viitsi korjata jotain pientä reikää vaatekappaleessa? Uusia neuletöitä olen aloitellut. Vanhoista töistä telakalle ovat joutuneet Bacchus-sukat. Sukkien tekeminen ei nyt inspiroi yhtään.


Aloitin parikin uutta työtä. Toinen on silkkitoppi japanilaisesta käsityö lehdestä/kirjasta. Sikäläiset lehdet ovat niin paksuja, että voisivat hyvinkin olla kirjoja. :) Ja koska en osaa jaappania, niin neulonta tapahtuu kuvasta katsoen. Suunnittelijan osaan ainakin sanoa, Itsuko Kosuda.






Kuvassa malli näyttäisi olevan tehty ehkä puuvillasta, mutta omani valmistuu Colourmartin silkkilangasta. En olekaan koskaan aikaisemmin mitään tehnyt 100% silkistä. Viimeisin työ kun oli 15 mm puikoilla, niin nykyinen 3 mm puikoilla tikuttelu tuntuu aivan oudolta. Sillkilangalla neulominen on villalangan jälkeen täysin erilaista. Se ei veny sitten pätkääkään, joko lanka on kireällä tai löysällä. Toivottavasti pesu ja pingotus tasoittavat neulepintaa.

Joustamattomuuden takia, joudun luultavasti tekemään etumukseen reippaasti muotoilua rintavarustuksen takia. Toivottavasti ne onnistuvat eikä lopputulos näytä typerältä. Mielessä siintää joko silmukoiden lisäykset tai sitten lyhennetyt rivit. Mutta mutta, jos päädyn lyhennettyihin riveihin, niin minulla ei ole hajuakaan kuinka ne toteutettaisiin keskellä etukappaletta. Kerran kun olen vain tehnyt yhden kantapään samaisella tekniikalla.

Lanka on väriltään french blue, joka olikin haastava kuvattava. Melko sopivaan värisävyyn pääsin vasta käsittelemällä kuvaa oikein reippaasti kuvankäsittelyohjelmalla.




Toinen aloitettu työ on nimeltään Iceland Rowanin lehdestä 42, jotta en pääsisi vieraantumaan täysin paksuista langoista ja puikoista. Tätä mallia olen kuolannut jo pitkään. Loppujen lopuksi päädyin orjallisesti noudattamaan ohjetta lankoja myöten saadakseni juuri oikeanlaisen lopputuloksen. Mikään kun ei tunnu oikein vastaavan Rowanin Cocoonia, jossa on 80% merinoa ja 20% kid mohairia. Lanka on unelman pehmeää sekä keveää ja tuntuu aivan karitsan villalta. Joskus penskana olen päässyt kokeilemaan oikean elävän karitsan villaa ja sen tunnun muistan vieläkin. Ihastuin lankaan ikihyviksi ja mielessä siintää muita projekteja Cocoonista tehtynä.


Mutta nyt täytyy lopettaa hetkeksi tämä haaveilu ja ryhtyä toimeen, muuten kaikki pysyy vain haaveina.

Ai niin, viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä: Kiitoksia kaikille edellist työtä kommentoineille!

tiistai 28. lokakuuta 2008

kung fu fighting

Sain vihdoin ja viimein valmiiksi tämän:
Malli: Karate Sweater
Mistä: Twinkle's Big City Knits
Suunnittelija: Wenlan Chia
Käytetty lanka, väri ja kulutus: Rowan Big Wool, smudge ja 820 g
Puikot: Addin 15 mm ja 12 mm pyöröt
Koko: ei tietoa, lisätty silmukoita reippaasti, koska alkuperäiset koot oli tehty nollakoon supermalleille









Superlämmin ja paksu. Ihanan pehmeä. Tosin tämän kanssa ei ihan joka takki käykään, joten se on enimmäkseen ollut kotikäytössä. Jo muutaman käyttökerran jälkeen, lanka nöyhtää sisäpuolelta kainaloiden kohdalta. Toinen ongelma on se, että neule tarttuu joka ikiseen ovenkahvaan kiinni. Eli ostetaan laihempi olemus ja isompi kämppä. Kuka haluaa myydä? Anyone? :D

Olisi ihan mukava tietää, miksi tämän nimi on Karate sweater. Nimestä tulee mieleen minulle ainoastaan yksi mun lempparibiisi Kung Fu Fighting. Lemppari se on sen takia, koska se saa aina minut hyvälle tuulelle.

Herra nimeltä Carl Douglas teki sen tunnetuksi. Kyseinen kipale ja laulaja ovat ainakin Wikipedian mukaan yksi tunnetuimmista 'yhden hitin ihme'-kombinaatioista. (Tässä linkki videoon.)

lauantai 25. lokakuuta 2008

arte y pico



Sain 'Neulovalta äidiltä' tällaisen plakaatin.


Maininnan eteenpäin jakamisen sääntöjä ovat:
1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.
2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.
3) Palkinnonsaaja panee palkinnon logon blogiinsa.
4) Logo tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.
5) Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan. Kansainvälisen, Uruguaysta alkunsa saaneen palkinnon alkuperäiset säännöt ovat tässä.

Kiitoksia tunnustuksesta!
Mut hei, mää luen liian montaa blogia, en osaa päättää että mitkä viis. Jokainen kuitenkin tekee tätä harrastuksenaan ja siten sydämmellään.

perjantai 24. lokakuuta 2008

habitat

Pari päivää sitten valmistui Habitat.

En nyt mitenkään jäänyt koukkuun noihin palmikoihin. Kivan näköinen pipo siitä tuli, mutta jossain kohtaa tuli kyllä ajateltua, että koska tää palmikon vääntäminen loppuu. Onneksi se oli noin pieni projekti. Hyvin kirjoitettu ohje kuitenkin, plussaa siitä.

Tein pipon syvemmän pipon ohjeella, kun kerran oli annettu kaksi eri kokoa joista valita. Mikä pipo se sellainen on, joka ei korvia suojaa? Mutta mutta oma lankavalintani ei onnistunut ihan nappiin, koska jouduin lyhentämään ohjetta lopussa 10 kierrosta, koka piposta meinasi tulla liian syvä. Olisi pitänyt valita se syvyydeltään pienempi malli. Vahingosta viisastuu ja niin edespäin...

Lanka oli kivaa neulottavaa, ei suuremia ongelmia sen kanssa. Ihana väri! Kutittavuudesta en osaa sanoa, mutta sen mitä olen mallaillut niin ei ole ainakaan kutittanut.

Pikkuisen faktaa :

Malli: Habitat

Suunnitelija: Jared Flood aka brooklyntweed

Lanka ja menekki: ruosteenvärinen Rowan felted tweed (merinoa, alpakkaa ja viskoosia), noin 75 g, kaksinkertaisena jotta tiheys olisi sopiva

Puikot: 4,5 mm ja 5 mm pyöröt 40 cm

Luulisin, että tästä piposta saattaa tulla tämän talven käytetyin. Olen kyllä erittäin tyytyväinen lopputulokseen.

torstai 23. lokakuuta 2008

sny

Sny-kierros loppuu ensikuussa, mutta nyt oli lokakuun paketin vuoro. Kiitoksia siitä! Ja nää hätähousut söivät täällä jo kaiken, joten oli kuvattava sitten pelkkiä kääreitä. :-D
Tässä sen sisältö:

tiistai 21. lokakuuta 2008

henkilökohtaisuuksia

Varoitus: Tämä teksti on epäjohdonmukainen, sekava ja täysin henkilökohtainen. Mutta kaikkeen on syynsä. Kaikki ajatukset ovat omiani, joten objektiivisuus on siis kaukana.

Olen jo pitkään tiennyt, että olen väärällä alalla. Itseasiassa, ammatinvalintani ei kiehdo minua lainkaan ja työtehtäväni suoritan liukuhihnamaisesti vailla sen suurempia tunteita. Ahdistaa niin maan prkl:sti, kun tietää sen tosiasian. Samalla on hukassa. Mutta siitä huolimatta ehkä mielessä siintää ajatus siitä miksi haluan isona. Mutta suurin este oman elämänsä suunnan muuttamiselle on se, että tämänhetkinen elämä keikkuu loppuunpalamisen rajoilla. Vielä on voimia kituuttaa, mutta kuinka kauan.

Nykyiselle alalleni jouduin/ajauduin oikeastaan sattumalta.

Oikeastaan tiedän mitä haluan, mutta olkapäilläni istuu puolesta- ja vastaan-tyypit huonon- ja hyvänomantunnon tavoin. Jatkuvaa miettimistä päivästä toiseen mikä kannattaa ja mikä ei. Jos lähtisin opiskelemaan, pärjäisinkö taloudellisesti, kun opintoraha on aivan surkea. En haluaisi enää muuttaa uudelle paikkakunnalle opintojen perässä. Viimeisen 8 vuoden ajan olen muuttanut 6 kertaa. Asunut 4 eri paikkakunnalla, jos synnyinkuntaa ei oteta huomioon. Olen elämässäni tilanteessa, jossa haluan asettua aloilleni, enkä aloittaa kaikkea TAAS alusta uudessa ympäristössä vieraiden ihmisten keskellä.

Jos menisin opiskelemaan, jotuisin käymään töissä koulun ohella pärjätäkseni taloudellisesti. Silloin aikani ei riittäisi koiralleni. Ja koirastanihan minä en luovu. Se on kaunein asia, jonka tiedän tässä maailmassa. Sen kiintymys on ehdotonta ja iloisuus tarttuvaa sekä kommunikaatio suoraa. Se piristää huonommankin päivän olemuksellaan ja koiramaisella käytöksellään. Koiran omistajat voisivat kertoa, monta hyvää asiaa, joista ihmiset voisivat ottaa opiksi.

Asiasta taas kukkaruukkuun... ainahan on olemassa oppisopimuskoulutus...

Olen tehnyt työvoimatoimiston ammatinvalintatestin kahdesti netissä. (Hienoa, kun ei tarvitse fyysisesti raahautua paikalle. :-D ) Ensimmäisen kerran tein sen pari vuotta sitten, toisen kerran juuri äsken. Se mikä minua hämmästyttää niissä, on tulos. Sain saman tuloksen molemmilla kerroilla. Ja kaikista surkuhupaisinta asiassa on se, että oma nykyinen ammattini on listan pohjimmaisena epäsopivimpana ammattina.

Siitä tuloksesta. Yrittäjä. Tähän ei kyllä taida oppisopimuskoulutusta kyllä löytyä. :)

Olen pienessä mielessäni ajatellut sitä jo vuosia. Olen käynyt yrittäjyys-kurssin, joka oli pieni raapaisu siihen maailmaan, mutta hyvä tietopaketti kuitenkin. Plussaa opettajalle!
Tietoa on, ajatuksia on. Uskallus vain on kateissa. Suurin estäjä taitaa siis olla pelko, että idealleni nauretaan, en saa rahoitusta, homma menee mönkään, pankit kaatuu, tulee lama ja niin edelleen...

Kaipa sitä vain pitäisi ottaa itseään vain niskasta kiinni.

Tässä tilanteessa vertaistuki olisi äärimmäisen kaivattua. Luulisi, että tästä maailmasta löytyy edes yksi ihminen, joka on käynyt läpi samanlaisia ajatuksia mielessään. Tuntuu, että esim. lehdissä on vain menestystarinoita siitä, kuinka jo pienenä joku tiesi miksi haluaa isona, ja siitä kuinka joku nauttii tekemästään työstä. Olisi kiva kuulla tarina siitä epävarmuudesta, josta olen juuri kirjoittanut. Ehkä tyyliin "kuinka sitten kävi" ja "et ole yksin, joku muukin on ajatellut samoin".

Voi jösses. Ehkä mä deletoin tämän tekstin joku kaunis päivä, ehkä en.

sunnuntai 19. lokakuuta 2008

pipalle kävi vähän hullusti

Jep, neuloin Jaed Flood: n aka Brooklyn Tweed Turn a Square -pipan, ja tulos ei ole lainkaan sellainen kuin ajattelin sen olevan. Pipa oli vähän iso ennen pesua, mutta pesun jälkeen se oli valtava. Mitä ihmettä tapahtui sellä välillä????
Tänne kaikki heti nyt-asenteella ompelin otsanauhan taakse kanttinauhaa ja pujotin väliin kuminauhaa. Tämä minun veikeä ja koko elämääni värittävä/värittänyt asenteeni näkyy erityisesti juuri tässä viimeisessä kohdassa. Jos haluaisin pyrkiä täydellisyyteen olisin ommellut kuminauhakujan käsin, mutta ehei tää plikka.
Hatu on ihan kiva muuten, mutta vähän jäi hampaankoloon kaivelemaan tuo suurentuminen, joten kohta on puikoilla lisää samanmoista, heti kun entiset on saatu tehtyä. Huoh.


Faktaa: Neulottu täysin ohjeen mukaan 4 mm ja 4,5 mm puikoilla seiskaveikasta ja Noron Silk Garden Litestä. Lankaa meni ehkä 50g/25g.

Jotain positiivista tästä projektista. Väritys on aivan loistava, miun makuun.

ja jaksaa neuloa aina vaan lisää aina oikeaa

Tässä viimeinen tuotos Austermann Eko Pur -langasta. Aina vaanoikein ja oikein ja oikein ja oikein.... kaulaliinallisen verran.



Pakko oli myös ottaa kuva myös koirasta kaulaliinassa. Ja Neffin päässä ei ollut kuin yksi ajatus: "apuaaaa, taas se ottaa musta kuvia typerissä tamineissa"
Valitan sotkua länsisiivessä. Kassi siellä vaan rojottaa keskellä "sisääntuloaulaa".



Pieni varoituksen sana niille, jotka meinaavat neuloa kyseisestä langasta jotakin. Se kutittaa ja siitä lähtee niin maan prkl:esti karvaa. Erehdyin laittamaan huivin pesukoneeseen ja sen jälkeen on kaikissa pestyissä koneellisissa ollut kivasti harmaita karvoja joka ikisessä vaatekappaleessa. Teippiharjaa on tullut käytettyä jopa alkkareihin ja sukkiin. Aamulla löytyi yksi karva jopa margariinirasiasta. Miten ihmeessä se on sinne joutunut?
Tarkoitus oli tehdä huivista kaveri keltaiselle villakangastakille, mutta siitä ei nyt tule yhtään mitään, koska takki näyttää huivin kanssa siltä kuin olisin ollut painimassa tummakarvaisen koiran kanssa, jolla kaamea karvanlähtö.
Saanko sanoa vielä kerran; PRKL! Kiitos ja anteeks.

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

canis familiaris

Koirat ovat siis laumaeläimiä. Sen tunnusmerkkejä ovat mm. lauman seuraaminen ja perässä tekeminen, oman vuoronsa odottaminen, yhdessä touhuaminen.


Olen ollut tämän viikkoa flunssan kourissa ja lojunut petin uumenissa jokusen tovin. Mitä iso edellä, sitä pieni perässä.





torstai 9. lokakuuta 2008

aurinkoa harmaaseen

Tässä nyt niitä kuvia valmiista takista. Takki on A-linjainen, laskos takana, tampit hihansuissa, kaulus kaksi rivinen napitus, olkatoppaukset, istutetut hihat... Kankaat on ostettu monopoliaseman saaneesta Eurokankaasta. Keltainen on villakangasta ja vuorina on suklaan ruskeaa vuorisatiinia. Polyesterivuorikangas tuntui liian lirulta ja oli ohkasempaa, joten päädyin vähän kalliimpaan satiiniin. Kokonaiskustanukset olivat jotain 80 luokkaa. Kaupasta olisi siis saanut halvemmalla, tosin ei samanlaista!
Tämä ompelus on otettu Suuri käsityö -lehdestä.

Valitan ryppyjä hihoissa ja takana, mutta takki on jo ollut käytössä. Ostin takkia varten kahdet erilaiset napit, mutta lopulliset napit löytyi omasta nappivalikoimasta.




Haastavinta tässä projektissa oli tikkaukset ja hihojen istuttaminen sekä napinläpien tekeminen. Jostain syystä rakas Berninani kieltäytyi ompelemasta nättiä jälkeä tikkauslangalla ja jouduin purkuhommiin, vaikka olin kokeillut tikkiä koekankaalle. Jostain syystä sitten tositoimissa Bertsu päättikin ahmaista aimo annoksen lankaa sisäänsä vaikka kuinka yritin säätää.

En ole koskaan tehnyt tällaisia istutettuja hihoja, joissa ommellaan olkapäälle rypytyslangat, jotta hiha saadaan sopimaan hiha-aukkoon. Siitä tuli jännitysmomenttia kerrakseen ja sydän pamppaillen käänsin takkia oikeinpäin nähdäkseni lopputuloksen.

Viimeinen tenkkapoo meinasi tulla kun Bertsu alkoi taas kiukuttelemaan napinläpien kohdalla, vaikka koetilkkuun oli tullut hieno tulos. Jouduin loppujen lopuksi ompelemaan lävet vapaalla kädellä lyijykynämerkkausten avulla. Loputuloksesta tuli siedettävä.

Kokonaisuutena takista tuli onnistunut ja pidän siitä. Mutta A-linjaisuus vaatii totuttelua, koska takkihan on lyhyt ja tuulisella säällä voi käydä kuten Marilynille aikoinaan eli helmat nousee korviin.


Mä en ymmärrä mikä miun Bertsua vaivaa. Ompelukoneen viat saavat minut aina aivan ymmälle, koska en tajua niistä hölkäsen pöläystä. Ja nykyisissä ohjekirjoissakin lukee vian kohdalla aina, että vie valtuutetulle korjaajalle. Näköjään mitää ei voi enää korjata itse, oli kyse ompelukoneesta, pesukoneesta tai autosta. Kaipa se pitäisi viedä huoltoon. Jos joku ompelukoneiden kanssa fiksu immeinen lukee tätä, niin voisi laittaa vähän vinkkiä mullekin.

Seuraavat ompeluprojektit luultavasti ovat koiran sadetakki ja aina yhtä mediaseksikkäät tuulipuvun housut.

keskiviikko 1. lokakuuta 2008

aina oikeassa


Hämeenlinnan Villamokasta ostetut kerää Austermann Eko Pur alpakka-villaa on nyt sitten tuhottu. Kaulaliina on vielä vähän kesken, mutta viimeiset vyyhdistä sain aikaiseksi ranteenlämmittimet. Entiset kun on jo kovin nuhjaantuneet kovassa käytössä. Ne on aivan loistavat varsinkin talvella, kun fillaroin töihin. Hihansuista ei viima tällöin pääse kylmettämään. Kutosen puikoilla aina oikeaa tasona ja peukaloille reiät sekä sauman ompelu ja voilá, valmista. Yksinkertaista ja ei kovin originaalia, mutta mitä neuleympyröissä ei olisi jo keksitty tehdä.

Uusi talvitakkini on nyt valmis, se on nyt pesukoneessa putsaantumassa kaikista lyijykynämerkkailuista. Kuvia tuotoksesta siis myöhemmin.

Loppuun vielä pieni huomio meistä ihmisistä.
Istuin eilen bussissa ja edessäni istui toisesta maailman osasta kotoisin? oleva nuori mies. Bussi täyttyi täyttymistään matkan edetessä, mutta kukaan ei mennyt hänen vieressään olevalle vapaalle istuimelle. Ihmiset mieluummin seisoivat ikään katsomatta. Minun viereinen vapaa paikka taasen täyttyi nopeasti. Ja mekö muka suvaitsevaisia, ja pah!

tiistai 30. syyskuuta 2008

i wish...

Voi salainen neuleystäväni minkä kysymyksen teit tuossa taannoin!
Mitäkö minä toivoisin?
Oi ei, tee mitä haluat, pidän kivoista yllätyksistä!


Tähän loppukevennykseksi mussukan kuva.


vaaleanpunainen unelma

Minun lankalaatikosta on/oli liian monta kerää vaaleanpunaista Novitan Mamboa. Väri ei kuitenkaan ole kaikista mairittelevin minulle, jolle sopii kaikista parhaiten kirkkaat värit. Monta monituista kertaa olen miettinyt mitä ihmettä hattaran värisestä Mambosta voisi neuloa pääsemättä edes ideaan asti.
Kunnes eräs kaunis päivä ilmestyi Akateemisen lehtihyllyyn uusi Debbie Bliss -neulehti. Sieltä löytyi sliparin malli, joka huusi haluavansa tulla tehdyksi vaaleanpunaisesta Mambosta.
Tämä malli on minusta erittäin tyypillistä Debbie Blissiä, väreineen ja helmineuleineen. Tosin tässä asiassa voin olla kyllä väärässäkin.
Tykkään lopputuloksesta ja liivi on päässyt mukanani jopa tanssimaan "mamboa".
Ja niin kauan kun minulla ei ole sopivaa kirjahyllyä tai poikaystävää, tässä blogissa on pelkkiä henkariotoksia. (Olen toiveikkaampi sen kirjahyllyn suhteen.)


Malli: Cabled v-neck Slipover / Vest
Suunnittelija: Debbie Bliss
Mistä: fall/winter 2008 Debbie Bliss knitting magazine
Puikot: 9 mm pyörö
Lanka: Novita Mambo, 4-5 kerää (sori, huono muisti)
Oma valmis neuleeni on laskeutuvampi ja vartalonmyötäisempi sekä sisältää enemmän kierroksia kuin lehdessä ollut malli.

perjantai 26. syyskuuta 2008

pipa päähän niin ei korvat palele

Neulerintamalta jotain uutta. Neuloin tällaisen löysän pipan itselleni tulevan keltaisen talvitakkini kaveriksi. Mielestäni mulla on iso päänympärys, joten kaupasta on vaikeaa löytää sopivaa taminetta pään suojaksi, joka peittäisi korvat ja näyttäisi vielä hyvältä miun päässä eikä vain hattuhyllyllä.

Malli Bow Beanie on otettu Love to Knit -kirjasta, jonka on tehnyt Bronwyn Lowenthal. Tein muutamia muutoksia ohjeeseen poiketen. Ohjeessa pipo oli neulottu tasona...? No tietenkin tein sen pyörönä, jolloin jouduin lisäämään yhden silmukan. Lisäsin pipoon muutaman kierroksen lisää helmineuletta ja jätin pois reikärivin ja samettinauharusetin.
Muuten tein niin kuin käskettiin.

Lankana on ihanainen Austermann Eko Pur. Siinä on villaa 70% ja alpakkaa 30%. Todella pehmeää, eikä kutita.

Tulossa vielä samasta langasta pipon kaveriksi aina oikein -kaulaliina. Sitten mulla on oikein kiva combo miun uuden keltaisen talvitakin kaveriksi.


Lähikuvaa vielä neuloksesta. Oih, mää niin pidän noista lähiotoksista.

keskiviikko 24. syyskuuta 2008

paketin sisältä paljastui...

....balsamia "haavoille",


pikku kaveri, joka pääsee koruksi tai avaimenperäksi,

keltaista villalankaa


ja tuikkuja pimeneviin syysiltoihin



sekä koiralle herkkuja.


Kiitoksia postista! Pää pursuaa jo ideoita, mitä langoista tekisi.

tiistai 23. syyskuuta 2008

postityttö paketin toi

Eilen saapui jo kovasti odotettu paketti salaiselta neuleystävältä. Paketti saapui juuri ennen töihin lähtöä ja innoissani revin lootan auki. Sisältä paljastui ihanaa keltaista villalankaa ja muita keltaisia juttuja. ;) Innostus tietenkin tarttui koiraan, joka alkoi leikkimään pahvilootalla heti kun olin sen käsistäni päästänyt. Kuvia paketin sisällöstä luvassa myöhemmin, kun aikaa kuvata valoisalla hetkellä.



Kiitos, SNY!

maanantai 22. syyskuuta 2008

ennakkoa

Mä harvoin näytän mitään keskeneräistä, mutta nyt mä oon aivan innoissani. Ompelen itselleni A-linjaista villakangastakkia; hihansuissa tampit, takana laskos, kaulusta, pari taskua, tikkauksia, istutetut hihat.... välillä kieli keskellä suuta välillä poskessa. :)