oh, wie schön ist panama

Sain tätä lankaa Juulikilta suomalaisten ensimmäisessä Ravelry-vaihdossa viime talvena tänä vuonna. Juulikin itse värjäämää ja kehräämää merinovillaa.




Lanka muistuttaa kovasti väreiltään tätä:




Suurin osa varmaan muistaa pikku-karhun, pikku-tiikerin ja tiikeriankan seikkailut.



Langasta muodostui tämä hattu. Kasin sukkapuikoilla kahdessa illassa.

pinksu

Ostin joskus keväällä tai kesällä neuletapaamisessa kanssaneulojalta Posh Yarn:in merino-kashmir-sukkalankaa 200 g. Hän ei oikein pitänyt sävystä, mutta minusta sävy oli ihana. Posh Yarn on mielenkiintoinen nettilankakauppa, siinä mielessä että myyntiin tulevat tuotteet katoavat salaman nopeasti kaupasta. Kauppaa pyörittää aviopari Englannista ja he itse värjäävät langat semisolideiksi tai kirjaviksi. Joista henkilökohtaiset suosikkini ovat semi-solideja. Jotenkin nuo kirjavat langat ovat vaan liian kirjavia, enkä osaa kuvitella miltä ne näyttäisi valmiina neuleena.

Ajattelin heti, että tästä langasta tulee Featherweight Cardigan. Mutkia matkaan toi tietysti heti se, että ohje on kirjoitettu huivivahvuiselle langalle ja minun valitsema lanka oli sukkalankapaksuutta. Tuunailin silmukkamäärää aikani ja jaoin sen noin arviolta etu-, taka- ja hihakappaleiksi. Mallissa on raglanlevennykset eli se neulotaan ylhäältä alaspäin yhtenä kappaleena. Viimeikseksi neulotaan kaulus.

Osittain arvioini / laskelmani silmukkamääristä meni väärin, koska takakappale on mielestäni liian iso ja etkappaleet taas olisivat voineet olla suuremmat. Ja valmistuttuaan ajattelin sen olevan vähän liian levoton väritykseltään, mutta pikkuhiljaa alan tottua siihen. Tästä tuli kivan "lerppu" neule.

Neuloin jakkusen 5 mm puikoilla, kun oikeasti se pitäisi tikutella 4mm puikoilla. Hihan pituus on 23 cm kainalosta mitattuna ja se ulottuu vähän kyynärpään alapuolelle. Helman pituus taasen on kolmisenkymmentä senttiä kainalosta alaspäin. Ihan passelit. Hihansuissa ja helmassa on 1o, 1n -joustinneuletta 4 sentin verran. Kauluksen tein myös joustinneuleena, enkä sileänä pintana kuten ohjeessa on, koska silloin kaulus ei rullaa. Lankaa kului vain 180 g, vaikka ensin olinkin kovin skeptinen langan riittävyyden suhteen.

Ihanan pirteän pinkki neule kaikenkaikkiaan. Ja toivottavasti tästä tulee pitoneule.

retriittikö muka hiljainen tapahtuma?

Olin niiden 40 onnekkaan joukossa, jotka osallistuivat syyskuun viimeisenä viikonloppuna Suomen ensimmäiseen neuleretriittiin Päivölän kansanopistolla. Viikonloppu oli aivan mahtava! Siihen mahtui lankaa, naurua, leikkiä, ruokaa, juomaa, neulontaa, kehräystä, jutustelua, uuden oppimista ja uusiin ihmisiin tutstumista. Kiitokset järjestäjille Lotalle ja Sammalle!

Osallistuin Tuulian tailored sweater -työpajaan, jossa Tuulia johti porukkaamme "kurilla ja nuhteella". Oli hauskaa ja siinä sivussa opittiin vielä uusia neulontatekniikoita läjäpäin. Tämä "räätälöity villapaita" -metodi aivan äärimmäisen nerokas, koska valmis tuotos on saumaton, neulottu ylhäältä alas ja sopii kaikille vartalotyypeille ja neulemalleille. Käykää ihmiset ostamassa se itsellenne, niin ei tarvitse neuloa epäsopivia villapaitoja tai -takkeja.

Yllä olevassa kuvassa oma tuotokseni tällä metodilla, jonka sain aikaiseksi kahdessa päivässä. Neuloin sen Sandnes Garnin Smartin jämillä 3,5 mm puikoilla. Paita mahtuu luultavammin nallekarhulle tai pikkuvauvalle.

Tuliaisina kotiin toin läjäpäin hyvää mieltä, neulomisinnostuksen, rukkikuumeen, kasan lankaa ja pari uutta neulekirjaa sekä muutamia tuiki tärkeitä neulomisen apuvälineitä.

Tämä persikkainen huivivahvuinen mysteerilanka on peräisin puhuttelemattomien lankojen laatikosta, josta sai ottaa itselleen mieluisia lankoja ja jäljelle jääneet langat lahjoitettiin eteenpäin.

Tämä vihreä ihanuus on Fleece Artist:in sukkalankaa värissä moss (sammal). Titityyltä, jolla oli edustus retriitissä. Tästä tulee joko sukat tai pikkuinen huivi.

Tämä punainen lanka on BC Garn Jaipur Silk Fino:a. 100% silkkiä Titityyltä sekin. Tästä tulee huivi.

Tämän Miina Möttösen punapuulla värjäämän villavyyhdin voitin lankalotossa.

Tämä monivärinen vyyhti Hand Maiden Casbah:ia värissä lily pond. Titityyltä, mistäs muualta. Tämä huutelee itseään myöskin huiviksi.

Nämä turkoosit vyyhdit ovat myös Casbah:ia ja näistä tulee joko sukat tai huivi.... enemmän ne halajaa kuitenkin huiviksi. Psst... Titityyltä.

Ja tämä iltaruskon ihanissa väreissä loistava vyyhti on Hand Maiden Seasilk:iä. Yhdistelmässä on silkkiä ja Seacell:iä, joka on tehty merilevästä. Huivi? Köh, köh.

Ja viimeisenä on ihanan keltaiset vyyhdit sukkalankaa The Knitting Goddess:ilta Titityyn diilaamana.

Aivan ihanaa ja mukavaa oli ja tahdon uudestaan neuleretriittiin heti, kun uusi järjestetään.

juhlahumua

Valmista! Viikko sitten oli ystävän häät, johon väkersin pienellä paniikilla juhla-asua puolessa toista viikossa. Asuun siis kuului tuubitoppi, pallohame ja bolero. Pallohameen ompelin tummansinisestä taftista tämän syksyn Ottobre:n kaavalla. Topin kankaaksi valikoitui tummansininen trikoo, koska aika ei riittänyt kovin monimutkaiseen/vaiheikkaaseen ompeluun.

Kankaat ostin Eurokankaasta, koska muutakaan kauppaa ei ollut täällä tarjolla. Alunperin olisin halunnut mustan hameen ja topin, mutta monopoli-Eurokankaassa ei ollut mustaa taftia nähty kuulemma yli vuoteen, joten suunnitelmat meni uusiksi. Kaikkea muuta sieltä sitten löytyikin kaikenlaisissa sateenkaaren värisissä yhdistelmissä.

Fiksusti mittasin omat mittani ja piirsin kaavat, mutta kun hameen laittoi päälle, oli se yhden koon liian iso. Korvasin vetoketjun ja vyötärönauhan leveähköllä kuminauhalla.

Tuubitoppi taasen ei ollut täysi kymppi, koska se löpsötti vyötärön seudulta ja siitä tuli liian pitkä ja ja ja ja....

Tuubitopin tein ilman kaavoja. Vanhasta topista otin vähän mittaa ja silpasin kankaan muotoonsa. Ompelin topin kaksinkertaisena, jotta alta ei paistaisi alusvaatteet läpi. Sivusaumoihin tein rypytystä, jotta rintavarustus saisi enempi tilaa. Taakse ompelin kirkasta kuminauhaa, jotta toppi tippuisi päältä juhlan tuoksinassa.

Boleron neuloin 2008 kevät-kesä Vogue Knittingin ohjeella. Yhdistin siihen Rowanin Kid Silk Hazea ja Hjertegarnin Glamouria ja neuloin sen 5,5 puikoilla.

Mallissa pidin tuosta pykäreunuksesta ja selän sädemäisistä kavennuksista.

Boleri oli todella mukava tehdä ja sain taas kiinni neulomisinnostuksesta. Bolero valmistui melko nopeaan viikossa, kun tehtävänä oli myös ompelukset. Ennen neuleen kastelua bolero oli hivenen liian kireä, mutta vesi ja huuhteluaine saivat taas ihmeen aikaan. Hihat ovat minun maakuuni ehkä liian lyhyet, mutta aika ei riittänyt pidempiin. En tehnyt siihen mitään muita modauksia kuin, että neuloin työn puolta numeroa isommilla puikoilla.

Bolero on todella lämmin mohairin ansiosta ja siitä lähtee paljon karvaa. Huomasin erheeni liian myöhään, kun ei ollut enää muita vaihtoehtoja käytettävissä. Häissä oli vähän epämukava olo toisten vakuutteluista huolimatta, kun tuntui että karvaa on koko ajan kiinni paidassa. Vainoharhainenko?

Malli: Lace Shrug #19
Mistä: Vogue Knitting Spring/Summer 2008
Suunnittelija: Tony Limuaco
Puikot: 5,5 mm
Langat: Rowan Kid Silk Haze värissä ghost ja Hjertegarn Glamour hopean värisenä

piiskaa, hei beibi, anna mulle piiskaa

Hei taas! Tarvitsen tsemppiä tai piiskaa, jotta saisin jo aloittamani neuletyöt valmiiksi. Ajattelin esitellä ne, jotta itselleni valkenisi, kuinka vähän niissä on enää työtä jäljellä. Aloitetaan tuoreimmasta.

Tämän tunikan/topin aloitin syyskuun alussa, joten tästä ei tarvitse olla lainkaan huolissaan. Olen yrittänyt koko kesän kärvistellä vanhojen töiden keskellä ja nyt annoin houkutukselle periksi ja aloitin uuden työn.

Siitä tulee jotain tällaista, mutta lyhyempänä ja haluan siihen etumukseen pienen nappilistan ja ehkä helmaan taskun. Takaosa on racer back-tyylinen. Malli on Phildarin kesä 2008-numerosta ja lankana käytän Sirdarin Juicy DK:ta, joka on bambun ja puuvillan sekotusta. Tästä mallista olen toistaiseksi vielä innostunut ja siitä on nyt valmiina noin 20%.

***
Kakkosena on tooukokuussa aloitettu Featherweight cardigan. Lankana on Posh Yarnin Martha-sukkalankaa, joka on nailonin, merinon ja kashmirin sekoitusta. Oikeasti mallihan on tarkoitus neuloa huivivahvuisesta langasta, joten jouduin laskeskelmaan silmukkamäärät uusiksi, enkä ole oikein vakuuttunut siitä, että ne meni täysin oikein. Lankaa minulla on käytössä ainoastaan 200g, jonka tulisi riittää, koska lisää sitä ei saa. Tehtävänä olisi vielä pätkät molempia hihoja ja muutama kierros lisää kaulukseen, niin se olisi valmis. Suhtautumiseni tähän työhön on hiukan ristiriitainen. Toisina päivinä pidän siitä ja lopputuloksesta ja toisina päivinä se on aivan liian kirjava.

***

Kolmantena esittelyvuorossa on tämä liivi VK:n/DK:n 08/09 -talvinumerosta. Se on Tom Scott:n suunnitelema liivi/hartiashaali/härpäke, jossa selkäpuolella yksi ainut palmikonkierto.

Tahkoan sitä 20 mm puikoilla, joka käy hartiajumpasta, Rowanin Big Woolista. Kuvan verran on valmiina. Työ on aloitettu joskus huhtikuussa ja se ei ole edennyt sen jälkeen pätkääkään. En tiedä miksi, koska lopputulos voi olla kuitenkin kiva.

***
Neljäntenä on uutena vuotena aloitettu Minimalist cardigan, joka IK:n ohjeistoa vuodelta 2007. Lankana minulla on käytössä Wetterhoffin silkkivilla Sofia. Tätä olen värkkäillyt yhtenäisenä kappaleena ja enää pitäisi neuloa yläosat ja hihat. Urakkaa on vielä jäljellä ja olen melko kyllästynyt koko projektiin, mutta valmiiksi se on saatava kuitenkin joskus.

***

Viidentenä jonossa on Rowanin Iceland. Kyseessä oleva kuva on sitten Rowanin arksitoista.

Voisin vain todeta, että ruttuseni... Tämä kullanmussukka on aloitettu viime vuoden marraskuussa ja näyttää tällä hetkellä aivan kamalalta, mutta tarkoitushan on se vielä sitten tietenkin pingottaa. Lankana on ohjeen vaatima Rowanin Cocoon, joka sisältää mohairia ja merinovillaa. Tästä on tahkottu toinen hiha ja etukappale, vielä puuttuu takakappale ja se toinen hiha ja alaosan ribbi.

***

Viimeisenä esittelyyn tulee tämä sähkönsininen silkkitoppi. Malli on japanilaisesta mallikirjasesta, jossa se on toteutettu kaiketi puuvillalangasta. Minähän taas lähdin takapuoli edellä puuhun kiipeämään ja valitsin ohuemman täyssilkkisen Colourmartin langan. Etukappale on valmis ja tein siihen rintavarustukselle lisää tilaa lyhennetyin kierroksin. Takakappaletta on neulottu noin 4 senttiä. Takakappaleen lisäksi puuttuu vielä koristevirkkaukset ja olkaimet. Tästä en osaa sanoa tuleeko lopputulos miellyttämään silmääni, ja jos näin ei käy, niin kai se on sitten pakko purkaa. Aloitettu tämä on viime vuoden lokakuussa.

Tältä näyttää alkuperäinen malli.

Siinä sitä olis askaretta, kun vaan joku tarttuisi puikkoihin ja tekisi.

ensimmäiset merkit havaittavissa

Tavanomaisella lenkkireitillä on villintynyt punaherukkapuska, jonka marjat on isoja ja herkullisia eivätkä maistu lainkaan kirpeiltä.

Ne on tainneet vaan kuivuuttaan kellastua, vaikka viimepäivinä on kyllä vettä ripotellut taajaan.

Pihlajanmarjat ovat vielä raakoja.

Havupuu sateessa

Joko se on ensimerkki kellastumisesta tai sitten se on sairas yksilö, en tiedä, minussa ei ole hortonomin vikaa.

mitä yhdestä särkyneestä sydämmestä

Tämä kesä on ollut yhtä matala- ja korkealentoa. Oman kesälomani pidin kesäkuussa ja se ei aivan mennyt napiin, sanoakseni. Alku oli lupaava ja sain hankittua kauan kaipaamani kirjahyllyn Ikeasta. Pärryyttelin Tampesterista Malmille hakemaan serkkuplikkaa ja yhdessä suuntasimme nenän kohti Vantaata. Ja luojan kiitos, että joku on keksinyt navigaattorin, olisin ollut täysin hukassa tuolla Helsingin kehäteillä ja liittymissä, jos olisin pysynyt alkuperäisessä suunnitelmassa ja suunnistanut pelkillä printatuilla ajo-ohjeilla.

"Kuinka paljon mahtuu "pieneen" Chrysleriin, pieneen Chrysleriin? Suuri maailma, koko planeetta." Näitä sanoja naureskelimme ja lauleskelimme, kun täytimme autoa ostoksilla, joka sisälsi kuusi osaa kirjahyllyä, yhden sohvapöydän, serkun ostokset + muun pikkusälän, jota aina tarttuu mukaan.

Onneksi ostin melko tilavan auton viikkoa ennen kesälomaa, enkä ostanut mitään pikku-Fiattia, jolla olisi itse asiassa mennyt vain omat hermot 15 sekunnin kiihtyvyydellä ja pienellä tilavuudella.

Melkein heti kesäloman kunniaksi, tulin kipeäksi ja siitä toipuessa meni noin pari viikkoa. Mieli oli maassa myös sen takia, että perheenjäseneni sairastui ja loppujen lopuksi vaivana oli syöpä. Mutta siinä asiassa ollaan jo voiton puolella. Kasvaimesta on päästy eroon operaation ansiosta ja nyt vaan toivutaan ja toivotaan parempia aikoja.

Tähän väliin sopii kuva koiruudesta piristämään elämää.

Töihin paluu ei sitten sujunut ongelmitta. Kerkesin viikon olemaan töissä, kun selkä kipeytyi työtehtävässä ja jouduin/sain viikon sairasloman. No selkä on vaivannut jo useaan kertaan ja pitkään. Eikä se vaadi kummoista ponnistusta kun saa jo syödä kipulääkkeitä kourallisen ja kolkuttaa lääkäriaseman ovea.

Tästä olotilasta kimmastuneena sorruin kuntosalin jäsenyyteen. Siinä on muuten hyvä bisnes kuntosaliyrittäjillä. Niillä hinnoilla ja ehdoilla, melko kallista kuluttajalle. Mutta mikä harrastus ei olisi?

Olen kuitenkin jäänyt koukkuun. Tahtoisin aina olla siinä huumaavassa endorfiinihumalassa, jonka hyvä treeni tuo tullessaan. Ja se pirteys...

Aiemmin mainitsin aloittaneeni lenkkeilemään, noh, se ei oikein onnistunut jatkuvan penikkataudin takia. Joko uudet juoksukengät ovat edelleen vääränlaiset tai juoksu ei vain sovi minulle.. en tiedä, missä on vika. Vaihtelevalla menestyksellä juoksen salillakin juoksumatolla, homma on nimittäin lopetettava siinä vaiheessa kesken, kun kipu on suhteettoman kova vaivaan nähden ja/tai varpaista katoaa tunto. Olen ihmeissäni, enkä oikein tiedä mitä tehdä. Hierontaan, lääkäriin vai urheilukauppaan? Samaisen vaivan takia en pysty esim. rullaluistelemaankaan ja siitä syystä luistimet ovat lojuneet varastossa viimeiset viisi vuotta. (Urheilija ei tervettä päivää näe?)

Neuleharrastus on hiljaiseloa pitänyt, työt edistyy, mutta erittäin hitaasti. On näet liian monta isoa työtä kesken ja tuntuu että jokaista saa tehdä kuin "iisakin kirkkoa". Eikä kaikki työt edes innosta enää samalla tavalla ja niistä on tullut vain outoja myttyjä koriin.

Lähiaikoina myös oma pikkuinen itsetuntoni on saanut kolauksen. Kaverin sanoja toistaen, päätin ottaa oman elämäni ohjat omiin käsiini enkä ajelehdi päämäärättömästi. No, halusin mennä treffeille erään kollin kanssa ja joka toteutuikin, pitkään jahkattuani uskallanko pyytää vai enkö uskalla. Hommahan ei jatkunut siitä pitemmälle, koska ko. kollista ei kuulunut enää mitään. (Niin tyypillistä miehille ja kuinkahan mones kerta.) Noh, tästä viisastuneena yritän lopettaa kuitenkin surkuttelun ja saada aikaan enemmän positiivisia kokemuksia elämääni. Ja ehkä se itsetuntokin kohenee siinä samalla. Valoa pimeyteen toisin sanoin!