you owe me nothing in return

Haluan antaa tämän ystävälleni. Ilahduttaa häntä tänä pimeänä aikana. Aluksi ajattelin, että tämä on minulle, mutta jostain kumman syystä ystäväni kuistui aina mieleen kun neuloin tätä huivia.




Speksit:
Malli on Shifting Sands Grumperinalta. Miljoona pientä palmikonkiertoa. Jaksoin tikuttaa tätä 4:sen puikoilla puolitoista metriä, kunnes riitti. :) Loppusilaukseksi hapsut molempiin reunoihin ja huuhteluainekylpy. Lankana käytin kirjopirkkaa, jota omistan melkolailla sekundana (värjäys ei ole tarttunut ihan joka kierteeseen täydellisesti). Kuivumisen jälkeen huiville oli kertynyt pituutta noin 190 senttiä ja hapust olivat neilisentoista senttiä päälle. Kyllä tästä tuli hyvän kokoinen huivi, johon kääriytyä suojaan talven viimoilta.

Huivi on kyllä ihan näyttävä, mutta arvaan kyllä, etten tule nää koskaan neulomaan tätä toistamiseen, ellei sitten päähäni iske joku vakava mielenhäiriö. Sen verran puuduttavaa on tasaisen pötkön neulominen. Mutta tämä mallineule olisi ehkä kiva jossain muuallakin.

Seuraavaksi tästä kilometrilangasta voisi ehkä tikutella ihan vaan perussukat ilman mitään krumeluureja. Niitä tulisi kyllä aika monet... ehkä lanka on tuhottu, kun saavutan eläkepäivät. Mitä ihmettä minä oikein ajattelin kun ostin tämän langan??????

Nyt voi taas blogata valmista neulomusta, kun äiti on lahjansa saanut.
Äiti juhlii pian vuosia ja joka vuosi ollaan saman kysymyksen edessä, mitä ihmettä synttärilahjaksi?
Tänä vuonna äiti antoi hyvinkin selkeä vastauksen, hän haluaisi minun neulomana punaisen huivin.

Malli on Lehmus Ullasta. Punaista merinovillaa, DK-vahvuutta 5,5 mm puikoilla. Lämmin kuin mikä ja reilun kokoinen, johon kelpaa kääriytyä. Lankaa kului n. 150 grammaa ja kerissä se teki vähän yli neljättä.




Nyt minäkin sitten haluan punaisen huivin. Ja mustan, keltaisen, turkoosin, vihreän, kultaisen, valkoisen, violetin ja ja ja ja.... Suuruudenhulluuttako?

mutsikka

Tässä on mustikka. Aivan ihana Villapeikon tekemä ohje.




Testasin sen. Aivan ihana! Aivan ihana! Ihana! Ihana!

Lankan käytin erästä "mysteeri"lankaa, aran-vahvuista, tuollaista vaalean harmaata, kittiä. (En halua enää sanoa sitä nimeä.) Oli pakko valita tämä, koska varastoistani ei löytynyt muuta pipo tarkoitukseen ja oli sunnuntai-ilta ja ohjeen testaus poltteli sormia niin vietävästi. Aikaa meni n. kahdeksisen tuntia jaettuna kolmelle päivälle. Olin innoissan koko projektista kaiken aikaa.

Puikkoina käytin 3,5 mm ja 4 mm pyöröjä.

Etupalmikko on kuin koru. Hattu peittää ihanasta korvat ja suuri pääni (ymp. 58 cm), mahtuu mukavasti sen sisään. Tein isoimman koon.

51 koodia

Pidän Rowanin malleista, mutta kaavioiden puuttuminen ainakin nro 42:ssa on pieni nenän nyrpistyksen kohde.



Tämä yllä oleva malli Eurasia nimeltään on ihanan paksu ja kiva, mutta ohje on kamala. Varsinkin, kun minä olen sellainen neuloja, jolla on monta työtä kesken, niin muistapa sitten että C6B, T3L, T3R, P0.......

***

Tätä Iceland-mallia neuloskelen edelleen pikkku hiljaa, mutta onneksi mallikuvio on päähän jäävää sorttia, muuten neulominen olisi vielä hitaampaa, kun se nyt on vain hidasta inspiraation puutteesta.


Näkemisiin; P2, C2B, P2, K3,yfwd, K1, yfwd, K2, P2, Sl1 wyib, K2tog, psso....

oh, wie schön ist panama

Sain tätä lankaa Juulikilta suomalaisten ensimmäisessä Ravelry-vaihdossa viime talvena tänä vuonna. Juulikin itse värjäämää ja kehräämää merinovillaa.




Lanka muistuttaa kovasti väreiltään tätä:




Suurin osa varmaan muistaa pikku-karhun, pikku-tiikerin ja tiikeriankan seikkailut.



Langasta muodostui tämä hattu. Kasin sukkapuikoilla kahdessa illassa.

pinksu

Ostin joskus keväällä tai kesällä neuletapaamisessa kanssaneulojalta Posh Yarn:in merino-kashmir-sukkalankaa 200 g. Hän ei oikein pitänyt sävystä, mutta minusta sävy oli ihana. Posh Yarn on mielenkiintoinen nettilankakauppa, siinä mielessä että myyntiin tulevat tuotteet katoavat salaman nopeasti kaupasta. Kauppaa pyörittää aviopari Englannista ja he itse värjäävät langat semisolideiksi tai kirjaviksi. Joista henkilökohtaiset suosikkini ovat semi-solideja. Jotenkin nuo kirjavat langat ovat vaan liian kirjavia, enkä osaa kuvitella miltä ne näyttäisi valmiina neuleena.

Ajattelin heti, että tästä langasta tulee Featherweight Cardigan. Mutkia matkaan toi tietysti heti se, että ohje on kirjoitettu huivivahvuiselle langalle ja minun valitsema lanka oli sukkalankapaksuutta. Tuunailin silmukkamäärää aikani ja jaoin sen noin arviolta etu-, taka- ja hihakappaleiksi. Mallissa on raglanlevennykset eli se neulotaan ylhäältä alaspäin yhtenä kappaleena. Viimeikseksi neulotaan kaulus.

Osittain arvioini / laskelmani silmukkamääristä meni väärin, koska takakappale on mielestäni liian iso ja etkappaleet taas olisivat voineet olla suuremmat. Ja valmistuttuaan ajattelin sen olevan vähän liian levoton väritykseltään, mutta pikkuhiljaa alan tottua siihen. Tästä tuli kivan "lerppu" neule.

Neuloin jakkusen 5 mm puikoilla, kun oikeasti se pitäisi tikutella 4mm puikoilla. Hihan pituus on 23 cm kainalosta mitattuna ja se ulottuu vähän kyynärpään alapuolelle. Helman pituus taasen on kolmisenkymmentä senttiä kainalosta alaspäin. Ihan passelit. Hihansuissa ja helmassa on 1o, 1n -joustinneuletta 4 sentin verran. Kauluksen tein myös joustinneuleena, enkä sileänä pintana kuten ohjeessa on, koska silloin kaulus ei rullaa. Lankaa kului vain 180 g, vaikka ensin olinkin kovin skeptinen langan riittävyyden suhteen.

Ihanan pirteän pinkki neule kaikenkaikkiaan. Ja toivottavasti tästä tulee pitoneule.

retriittikö muka hiljainen tapahtuma?

Olin niiden 40 onnekkaan joukossa, jotka osallistuivat syyskuun viimeisenä viikonloppuna Suomen ensimmäiseen neuleretriittiin Päivölän kansanopistolla. Viikonloppu oli aivan mahtava! Siihen mahtui lankaa, naurua, leikkiä, ruokaa, juomaa, neulontaa, kehräystä, jutustelua, uuden oppimista ja uusiin ihmisiin tutstumista. Kiitokset järjestäjille Lotalle ja Sammalle!

Osallistuin Tuulian tailored sweater -työpajaan, jossa Tuulia johti porukkaamme "kurilla ja nuhteella". Oli hauskaa ja siinä sivussa opittiin vielä uusia neulontatekniikoita läjäpäin. Tämä "räätälöity villapaita" -metodi aivan äärimmäisen nerokas, koska valmis tuotos on saumaton, neulottu ylhäältä alas ja sopii kaikille vartalotyypeille ja neulemalleille. Käykää ihmiset ostamassa se itsellenne, niin ei tarvitse neuloa epäsopivia villapaitoja tai -takkeja.

Yllä olevassa kuvassa oma tuotokseni tällä metodilla, jonka sain aikaiseksi kahdessa päivässä. Neuloin sen Sandnes Garnin Smartin jämillä 3,5 mm puikoilla. Paita mahtuu luultavammin nallekarhulle tai pikkuvauvalle.

Tuliaisina kotiin toin läjäpäin hyvää mieltä, neulomisinnostuksen, rukkikuumeen, kasan lankaa ja pari uutta neulekirjaa sekä muutamia tuiki tärkeitä neulomisen apuvälineitä.

Tämä persikkainen huivivahvuinen mysteerilanka on peräisin puhuttelemattomien lankojen laatikosta, josta sai ottaa itselleen mieluisia lankoja ja jäljelle jääneet langat lahjoitettiin eteenpäin.

Tämä vihreä ihanuus on Fleece Artist:in sukkalankaa värissä moss (sammal). Titityyltä, jolla oli edustus retriitissä. Tästä tulee joko sukat tai pikkuinen huivi.

Tämä punainen lanka on BC Garn Jaipur Silk Fino:a. 100% silkkiä Titityyltä sekin. Tästä tulee huivi.

Tämän Miina Möttösen punapuulla värjäämän villavyyhdin voitin lankalotossa.

Tämä monivärinen vyyhti Hand Maiden Casbah:ia värissä lily pond. Titityyltä, mistäs muualta. Tämä huutelee itseään myöskin huiviksi.

Nämä turkoosit vyyhdit ovat myös Casbah:ia ja näistä tulee joko sukat tai huivi.... enemmän ne halajaa kuitenkin huiviksi. Psst... Titityyltä.

Ja tämä iltaruskon ihanissa väreissä loistava vyyhti on Hand Maiden Seasilk:iä. Yhdistelmässä on silkkiä ja Seacell:iä, joka on tehty merilevästä. Huivi? Köh, köh.

Ja viimeisenä on ihanan keltaiset vyyhdit sukkalankaa The Knitting Goddess:ilta Titityyn diilaamana.

Aivan ihanaa ja mukavaa oli ja tahdon uudestaan neuleretriittiin heti, kun uusi järjestetään.